Sivut

29.3.2013

Tuhkarokko tappaa

Idiootit ovat taas kirjoittaneet lehteensä, että vauva kuoli saatuaan rokotteen. Mitenkään vähättelemättä vanhempien tuskaa, nythän on niin, että jos tietynikäinen vauva kuolee, se erittäin suurella todennäköisyydellä "kuolee saatuaan rokotteen", koska Suomessa edelleen vain yhdestä kolmeen lasta tuhannesta jää paitsi rokotusohjelman rokotteita[1]. Ajallisesta yhteydestä ei voi siis päätellä mitään.

On kuitenkin totta, että rokotteet eivät ole 100 % turvallisia. Mikään oikeasti tehokas lääke ei ole. Esimerkiksi tuhkarokko-sikotauti-vihurirokko-rokotteen (MPR-rokote) jälkeen useampi kuin joka kymmenes lapsi saa kuumeen ja jopa joka neljäs paikallisen ihottuman. Jotkut siihen taipuvaiset saavat kuumekouristuksia. Joka sadas lapsi saa kivuliaita niveloireita. Yksi lapsi noin puolestatoista miljoonasta rokotetusta saa enkefaliitin, joka on vakava aivotulehdus, johon voi jopa kuolla. [2] Ei näitä vähätellä pidä. Riski on pieni, mutta kuka hullu silti haluaisi ottaa todella pienenkään riskin, että lapsi saa kivuliaan, mahdollisesti tappavan komplikaation?

Kuka hullu, niin. Ongelma on se, että ihmiset ovat enimmäkseen unohtaneet, millainen tauti  esimerkiksi tuhkarokko on. He muistavat ehkä sairastaneensa itse tuhkarokon pienenä, ja sehän oli oikeastaan vaan kivaa, pari päivää oli hiukan kipeä ja sitten sai oleskella kotona, lukea sarjiksia, juoda limskaa, ja äiti vaikka seisoi pyydettäessä päällään, että kipeä muksu jotenkin viihtyisi ja pysyisi aloillaan eikä karkaisi naapuriin tartuttamaan.

Vaan kun se ei ole koko totuus tuhkarokosta. Tuhkarokko on potentiaalisesti tappava tauti. Ennen rokotuksia Suomessa kuoli joka vuosi ihmisiä tuhkarokkoon[3]. Lähes joka kymmenes lapsi joka saa tuhkarokon, saa sen seurauksena keuhkokuumeen (aikuisista vielä useampi, jopa melkein puolet). [4] Kolmetoista lasta jokaista tuhatta sairastunutta kohti saa enkefaliitin (sen saman, joka aikaisemmin pelotti meitä yksi muutamasta miljoonasta mahdollisuudellaan). [4] Koska länsimaissa on viime vuosina esiintynyt tuhkarokkoa kovin vähän, on vaikea arvioida mikä tuhkarokkokuolleisuus länsimaissa olisi, jos meillä tautia sairastettaisiin. Se lienee kuitenkin luokkaa noin joka tuhannes sairastunut [4] - riski, joka on melkolailla eri luokkaa kuin se yksi muutamasta miljoonasta, joka jutun alussa mainittiin. Useampi vammautuu pysyvästi tai sokeutuu. Rokote pitääkin siis nähdä ei niinkään keinona varmasti estää vakava tauti, vaan keinona huomattavasti pienentää sen todennäköisyyttä.

Mutta eikö pidä ottaa huomioon, että Suomessa ei käytännössä ole tuhkarokkoa?[5] Mitä väliä on sillä, että tuhkarokko on tappavampi kuin rokote, jos tuhkarokkoa ei kuitenkaan saa? Se väli, että eräs merkittävä syy siihen, että maassamme ei esiinny tuhkarokkoa on se, että riittävän suuri osa väestöstä on rokotettu. Tuhkarokko elää väestössä siten, että jokainen sairastunut tartuttaa aina tietyn ajan uusia, alttiita ihmisiä. Jos tänä tartuttavana aikana vastaan ei tule ketään, joka voisi tartunnan saada, epidemia ei etene. Jos riittävän suuri osa väestöstä on immuuneja (joko rokotettuna tai taudin sairastettuaan), epidemia "sammuu". (Näin toimivat myös monet muut tartuntataudit, ja ilmiötä kutsutaan laumaimmuniteetiksi[6]. Jos väestöön tulee syntymän kautta koko ajan sopiva määrä uusia tartutettavia, jää tartuntatauti elämään väestössä pysyvästi, jolloin sanotaan taudin olevan väestössä endeeminen[7]. Lastentaudit ovat lastentauteja juuri siksi, että aikuisväestö on jo sairastanut kyseisen taudin jollain "edellisellä kierroksella".)

Jos siis riittävän moni alkaa uskoa siihen, että rokotetta ei kannata ottaa, koska ei Suomessa ole tuhkarokkoa, tekee tuhkarokko paluun. Eli suomeksi: jos et rokotuta lastasi tuhkarokkoa vastaan, leikit paitsi tämän hengellä myös kaikkien niiden ihmisten hengillä, joita jostain syystä ei ole voitu rokottaa, tai joilla rokote ei ole tehonnut. (Niinkin nimittäin käy. Paitsi että mikään oikeasti tehokas lääke tai rokote ei ole täysin vailla sivuvaikutusriskiä, mikään oikeasti tehokas lääke tai rokote ei myöskään tehoa aina.)

Eikä tämä muuten ole mitään teoreettista pöpinää taudista, joka saattaisi olla vakava, mutta ei nyt kuitenkaan ole, koska ei sitä nyt oikeasti esiinny. Maailmanlaajuisesti tuhkarokko on yksi suurimpia syitä lasten kuolemiin. Tauti, jota vastaan on olemassa halpa ja tehokas rokote, tappaa edelleen keskimäärin kahdeksantoista ihmistä tunnissa [8].

22.3.2013

Saamarin laivanrakentajat

Otsikko tuli tajunnanvirralla nuoruudestani, jossa eräät tietoteekkarit tapasivat kutsua kaikkia muita teekkareita tuotantotaloudesta teknilliseen fysiikkaan  "saamarin laivanrakentajiksi". (Tiedätte kyllä, keitä olette. Terveisiä, jos satutte lukemaan.) Nyt ei kuitenkaan puhuta teekkareista sen enempää, vaan sen sijaan Suomen telakkateollisuudesta ja sen saamasta innovaatiorahasta.

Meinaan kun ensin kuulin siitä, että aiotaan antaa muutama kymmenen miljoonaa turkulaiselle telakalle[1], jotta eteläkorealaiset omistajat[2] voivat rakennuttaa saksalaiselle turistifirmalle[3] pari laivaa, aika hullultahan se kuulosti. Että anteeksi kuinka? Miten meidän verorahat nyt mitenkään voi kuulua johonkin kansainväliseen laivabisnekseen? Puolueeni kansanedustajat Uotila ja Arhinmäki kuitenkin kovasti väittivät, että tämä rahoitus on erittäin hyvä juttu[4]. En siis todellakaan koe velvollisuudekseni olla kaikesta samaa mieltä kuin Puolue isolla peellä, mutta kokemukseni mukaan jos nämä kaverit sanovat, että jossain on tolkku, niillä on sille sanomiselle joku tolkullinen peruste. Siis sellainen, että pystyn sen käsittämään, vaikken välttämättä samaa mieltä olisikaan. Pikkasen meinasi kyllä luottamus horjua tässä kohtaa.

Mutta ei hätää, se peruste selviääkin kivasti tuosta Kansanuutisten jutusta[4]:
Uotilan mielestä rahoituksen varmistuminen mahdollistaa aikalisän, jonka aikana suomalaiselle laivanrakennukselle voidaan luoda kestävä tulevaisuus. [---] Uotila muistuttaa siitä, että työtä telakoiden tulevaisuuden turvaamiseksi on jatkettava edelleen. Hän liputtaa valtio-omistuksen puolesta.
No meneehän tämä jakeluun. Idea on siis, että hengitysvaikeuksista kärsivä telakka pidetään hätähapella kuosissa sen aikaa, että joku joka osaa parantaa sen, tekee niin. Jonkin moista hätätilannetta ja ensihoitoa siis. Jatkohoitosuosituskin on jo valmiina, joskin vähän epäilen, että ihan kaikki rahoitusta puoltaneet eivät välttämättä ole valtio-omistukseen ottamisen kannalla yhtä innolla kuin Vasemmistoliiton edustajat.

Itsehän olen sen ikäinen, että muistan epämääräisesti, että siinä iässä kun itse keskityin lähinnä selviämään hengissä ulos peruskoulun yläasteelta ja sisään lukion ensimmäiselle luokalle, aikuiset vitsailivat Masa-Yardsista. En muista miksi, mutta STX Finlandin historiasta[5] päätellen vitsailun aiheena saattoi olla joko Martin Saarikankaan megalomaanisen kuuloinen yritys pelastaa konkurssiin mennyt edellinen telakkansa tai sitten yksinkertaisesti firman hassu nimi.

No, samapa tuo. Jokatapauksessa Masa-Yards siis oli jo yritys pelastaa Suomessa perinteisesti laivat rakentaneet Wärtsilän ja Valmetin telakat. Muuten meni kivasti, mutta pian tuli ulkomaalainen firma ja osti paitsi Masan myös käytännössä kaikki muut suomalaiset telakat. Nyttemmin laivat rakentaa Suomessa STX Finland, joka on ylikansallisessa omistuksessa. Paitsi niitä hienoja risteilijöitä saksalaisille, ne rakentavat muuten myös meidän merivoimien laivat ja jäänsärkijät.[5]

No, nyt sitten viime vuonna ilmeisesti tämä telakka, joka on siis koko minun elämänaikani ollut erilaisissa yhtiöjärjestelyissä ja kriiseissä ja sulautunut toisten laivanrakentejien kanssa niin, ettei siinä kukaan perässä pysy, ajautui taas vaihteeksi taloudellisiin vaikeuksiin. Syystä, joita normaali ei oikein jaksa edes pohtia, Ranskan STX ja Suomen STX kilpailivat keskenään kuka saa rakentaa ihan todella ison laivan, ja Suomi hävisi, koska Ranskan valtio oli valmis antamaan konkurssin partaalla horjuvalle STX:lle lainarahaa ja Suomen ei. Sen jälkeen suomalaisilla ei ollutkaan mitään laivoja rakennettavanaan, ja koko telakkaa uhkasi konkurssi. [5]

Epäselväksi jää, miksi jo valmiiksi vaikeuksissa olevan STX:n kannattaa kilpailla itsensä kanssa oma telakkansa nurin, mutta koska olen normaali, en aio nyt edes yrittää ymmärtää sitä. Suomen kannalta ilmeisesti siis tilanne on se, että konkurssin partaalla horjuva laivanrakentaja ajattelee, että pääsee takaisin jaloilleen, jos vaan saa pari laivaa myytyä, mutta ei pysty pyörittämään toimintaa niiden laivojen rakentamisen ajan. Jostain pitäisi siis löytyä joku, joka olisi tarpeeksi hullu tilaamaan laivan telakalta, jolla ei oikein ole varaa rakentaa niitä. Tällaista hullua oli vaikea löytää, mutta kun valtio lupasi vähän avustaa niin että rakentaminen saadaan jollain lailla käyntiin, niin saksalaiset lähtivät mukaan leikkiin.

Koska valtion osuus tuli osittain innovaatiorahoista, ilmeisesti valtio toivoo, että telakka samalla pikkasen innovoisi sitä, että mitenkä tämä tilanne voitaisiin tulevaisuudessa välttää. Historian valossa sille onkin tarvetta.

Hömppämittari: 3/5. Sen voin ostaa ihan samantien, että olisihan se oikein kiva jos Suomessa edelleen rakennettaisiin laivoja (ks. kohta merivoimat ja jäänmurtajat). Sieltä telakalta jää myös aika iso määrä ihmisiä työttömäksi, jos se tipahtaa. Toisaalta jos telakkateollisuus on ollut kriisissä niin kauan kuin minä muistan seuranneeni uutisia, näinköhän se tällä innovaatiolla nousee? Mutta kokeillaan nyt sitten.

15.3.2013

Mieheni ei osaa laittaa ruokaa, mitä teen?

Sarjassamme neuvoja, joita ei pyydetty, käsitellään tällä kertaa onnetonta vaimoa, jonka mies ei osaa laittaa ruokaa. En linkitä enkä suoraan siteeraa, koska keskustelu käytiin puolisuljetussa kohdassa internettiä, mutta henkilö oli siis lähdössä vanhempainvapaalta töihin ja jättämässä miehensä viettämään lasten kanssa isäkuukautta. Henkilöllä oli kuitenkin ongelma, nimittäin se, että miehestä ei ole kotona mitään apua, koska henkilöhän joutuu kuitenkin esimerkiksi laittamaan perheelle ruuat päiväksi. Eikä ollut ainoa! Henkilön avattua sanaisen arkkunsa, samasta ongelmasta kärsiviä sisaria ilmoittautui välittömästi tuskastelemaan miesten surkeutta kodinhoidollisissa asioissa.

Feministinen kuplani särkyi ja sen höttöinen onnela valui lumihankeen. Siis anteeksi, kuinka?

Hyvä henkilö:

  1. Jos miehesi on yksin kotona ilman lapsia, kuoleeko hän nälkään? (Jos teet silloinkin hänelle ruuat valmiiksi, älä pliis kerro sitä minulle, pääni ei ehkä kestä.)
  2. Jos miehesi on kotona hoitamassa lapsia, siihen duuniin kyllä kuuluu myös ruuan laittaminen niille lapsille. 
  3. Jos miehesi ei osaa laittaa ruokaa, nyt onkin hyvä aika opetella. Et ole itsekään syntynyt keittokirja valmiiksi aivoihin ladattuna ja kauha kädessä. 
  4. Jos miehesi ei suostu laittamaan ruokaa, vieköön lapset ravintolaan syömään.
  5. Vaihtoehtoisesti hän voi myös ostaa ruokaa. Kaupasta saa esimerkiksi valmisperunamuusia, pakastevihanneksia, lihapullia, kalapuikkoja, pinaattilettuja ja monia muita ruokia.
  6. Jos laitat perheelle ruuat miehesi ollessa kotona, koska mielestäsi lapsia ei pidä viedä ravintolaan syömään eikä heille saa syöttää valmisperunamuussia ja eineslettuja, vaan ainostaan pullantuoksuisen kotiäidin luomutuotteista omin kätösin askartelemaa tasapainoista aitoruokaa, niin relaa vähän ja hanki elämä. Lastesi tulevaisuuden kannalta on oleellista myös, että he näkevät, että kaikki aikuiset voivat huolehtia lapsista omatoimisesti. Asiaa tuskin on tutkittu, mutta en hämmästyisi, jos se olisi tasapainoista ruokaympyräruokaa tärkeämpääkin.
Kiitos ja näkemiin.


9.3.2013

Kuuden kuukauden täysimetyssuositus ei perustu juuri mihinkään

WHO suosittelee täysimetystä kaikille vauvoille kaikissa maissa kuuden ensimmäisen elinkuukauden ajan[1]. Tähän perustuen Suomessakin on kannettu huolta siitä, että meillä imetetään "liian vähän"[2], huolimatta siitä, että THL:nkin mukaan WHO:n suositus "perustui imetyksen ripulitaudeilta suojaavaan vaikutukseen kehitysmaissa ja Valko-Venäjällä"[3]. Alunperin WHO:n suositusten ilmestyttyä Suomen lastenlääkäriliitto ottikin kannan, että Suomessa tulisi täysimettää vähintään 4, enintään 6 kuukautta, mutta sittemmin STM:n viralliset suositukset ovat Suomessakin asettuneet kuuden kuukauden täysimetyksen kannalle[3].

Vuonna 2011 Fewtrell ja kumppanit arvioivat British Medical Journalissa täysimetyssuosituksen pätevyyttä[4, maksumuuri]. Referoin seuraavaksi heitä.

Kirjoittajat korostavat ensinnäkin, että imetyksen suositteleminen yleensä ja kuuden kuukauden täysimetyssuositus ovat eri asioita. Kyse ei ole imetys vs korvike -ajatuksesta, vaan siitä kauanko imetyksestä on hyötyä missäkin olosuhteissa, ja koska muun ruuan antamisesta ei ole haittaa.
WHO:n suositus kuudesta kuukaudesta kaikissa oloissa perustuu yllättävän vähäiseen todistusaineistoon. Sen pohjana olleessa katsausartikkelissa käytiin läpi 16 tutkimusta, joista 7 oli tehty kehitysmaissa. Vain kaksi tutkimuksista oli tehty niin, että ihmisten imetystapoihin oli oikeasti yritetty vaikuttaa, sen sijaan että olisi vain verrattu niitä jotka joka tapauksessa imettivät tai eivät (jolloin mukaan tulee todella paljon sekoittavia tekijöitä). Nämä kaksi oli tehty Hondurasissa.

Tutkimuksissa todettiin hyötyjä täysimetyksestä (erityisesti infektiot, ja erityisesti vatsataudit, vähenivät), mutta myös riskejä (raudanpuute).  Sen jälkeisissä tutkimuksissa mm. USAssa ja Espanjassa on vahvistunut käsitys siitä, että imettäminen jonkin verran ehkäisee infektioita. Imetetyillä lapsilla oli vähemmän sairaalapäiviä mm. hengitystieinfektioiden ja vatsatautien takia. Joissain tutkimuksissa joissa on verrattu eri pituisia imetyskausia vaikutus havaittiin kuitenkin jo kolmen kuukauden rintaruokinnalla, eikä yksinomaisen rintaruokinnan jatkaminen pitempään lisännyt suojavaikutusta.

Länsimaissa tehdyissä tutkimuksissa ei ole havaittu, että 6 kk täysimetetyillä lapsilla esiintyisi ravintopuutoksia (esim. raudanpuuteanemiaa). Tutkimukset on kuitenkin tehty vain seuraamalla naisia, jotka joka tapauksessa päättivät imettää, ja 6 kk täysimetykseen päätyneitä oli mukana siksi vain vähän. On mahdollista, että niille vauvoille, joille puutoksia olisi kehittynyt, päädyttiin antamaan korviketta tai kiinteitä aikaisemmin, koska he vaikuttivat nälkäisiltä. Siksi ei voi pitää näiden perusteella varmana, että rintamaito riittäisi kaikille lapsille kuuteen kuukauteen asti.

Sinä aikana kun on neuvottu lykkäämään allergisoivien aineiden antamista vauvoille myöhäisemmäksi, allergioiden määrä länsimaissa on lisääntynyt. Toisaalta maissa, joissa neuvotaan antamaan maapähkinää yhtenä ensimmäisistä ruuista (esim. Israel), maapähkinäallergiaa esiintyy harvoin. Ruotsissa varhain alkavan keliakian esiintyvyys kasvoi niiden lasten kohdalla, joille suositeltiin viljojen aloittamista vasta kuuden kuukauden iässä ja laski taas kun suositus laskettiin neljään kuukauteen. Diabetes1-riskilapsilla tehdyissä tutkimuksissa keliakian esiintyvyys kasvoi jos viljoja alettiin antaa joko ennen kolmen kuukauden ikää tai kuuden kuukauden iän jälkeen. Vehnäallergian esiintyvyys neljävuotiaana oli tavallisinta niillä lapsilla, joille viljoja oli annettu ensimmäistä kertaa vasta puolen vuoden ikää myöhemmin.

PROBIT-tutkimuksessa, jossa on seurattu tuhansia lapsia vauvasta kouluikään, ei löydetty eroja kolme- ja kuusi kuukautta täysimetetyillä lapsilla verenpaineessa, älyllisessä suorituskyvyssä, atopian esiintymisessä, tai karieksessa, kun nämä olivat koulunaloitusiässä.

Kirjoittajat ovatkin sitä mieltä, ja tähän on helppo yhtyä, että kuuden kuukauden täysimetyssuositus perustuu liian heppoiseen tieteelliseen todistusaineistoon ja riskienarviointiin. Kirjoittajat huomauttavat myös, että on epätodennäköistä, että se ikä, jossa rintamaito lakkaa olemasta hyvä yksinomainen ravinnonlähde, olisi sama kaikille äiti/vauvapareille, vaan todennäköisesti se riippuu monista tekijöistä, kuten lapsen koko, aktiivisuus ja kehitysvauhti sekä äidin maidon määrä ja laatu.

Tieteellisen todistusaineiston perusteella voisi olla perusteltua suositella länsimaissa 3-4 kk täysimetystä, joka vaikuttaa suojaavan allergioilta, diabetekseltä ja keliakialta (ainakin sukuriskin omaavilla lapsilla). Ei ilmeisesti ole syytä välttää muiden ruoka-aineiden tarjoamista 4-6 kk iässä, ja on mahdollista joskin epätodennäköistä, että joidenkin lasten tapauksessa täysimetys ei riitä enää puolen vuoden iässä takamaan riittävää ravintoa, esimerkiksi raudansaantia.

Tämän ajatuksen valossa suomalaisten äitien imetystapojen muutos näyttäytyykin yllättäen varsin positiivisessa valossa[5]. Vuonna 1995 kolmen kuukauden iässä vauvoista oli haastatteluvuorokauden aikana saanut pelkästään äidinmaitoa 26 prosenttia (joka neljäs), vuonna 2010 jo 53 prosenttia (noin puolet) sai tyypillisenä päivänä pelkkää rintamaitoa. Ehkä imetyskeskustelussa olisikin syytä keskittyä tähän myönteiseen kehitykseen ja sen tukemiseen, eikä jankata jatkuvasti siitä, kuinka onnettoman huonosti suomalaiset äidit imettävät?

Hömppämittari: 3/5. Imetys vauvan elämän alkuvaiheessa on ilmeisen kiistatta hyvä asia. Kuuden kuukauden yksinomaiselle imetykselle länsimaissa ei kuitenkaan ole mitään perusteita.

(Tarkoitukseni oli alunperin julkaista tämä vasta muutaman viikon päästä, normaalissa julkaisujärjestyksessäni perjantaina. Kaveri kuitenkin tarvitsi referenssiksi, joten menköön nyt samantien. Jään odottelemaan imetysintoilijoiden lynkkauspartiota. Hesarin mielipidepalstalla on ennenkin kritisoitu jopa alan professoria siitä, että ei saa levittää tutkimustietoa siitä, että imetys puolen vuoden ikään ei ehkä olekaan niin tärkeää, koska se saattaa vähentää ihmisten intoa imettää puolen vuoden ikään. {{citation needed, koska en jaksa murtautua maksumuurin läpi}})

8.3.2013

Orgaanista rikkiä

Pakko jakaa tämä teidän kanssa, koska on niin kipeetä kamaa. Tarina alkaa siitä, että minulla, 40-vuotiaalla perusterveellä naisella, on ukkovarpaan nivelessä tyypilliset kihtioireet. Mainitsin tästä tuolla toisaalla internetissä, jossa minulle suositeltiin - tottakai ilman yhtäkään tarkentavaa kysymystä - MSM-nimistä "luonnontuotetta" korjaamaan se nivel.

Googlasin, ja tämähän on aivan käsittämättömän hienoa kamaa. Mainosmies toteaa siitä muun muassa näin[1]:
Elintärkeä MSM eli orgaaninen rikki.
Orgaaninen rikki! Heti ensimmäisessä lauseessa kirjoittaja pistää romukoppaan kaiken peruskoulussa kemiasta oppimansa. Kerrataan: Orgaaninen kemia tutkii ja vertailee hiiliyhdisteiden rakenteita ja ominaisuuksia [2]. Rikki taas on alkuaine [3]. Määritelmällisesti siis rikki ei nyt todellakaan ole orgaanista. Mutta okei, okei, ollaan reiluja ja tulkitaan, että kirjoittaja yritti sanoa "orgaaninen rikkiyhdiste". Eteenpäin!
Orgaaninen rikki on kehon ja luonnon oma rikki, jota on kasveissa ja meissä itsessämme. MSM on ihmiselle elintärkeä ravintorikki, jota ilman emme voi tuottaa hyviä, terveitä soluja. Rikki on neljänneksi yleisin makromineraali äidinmaidossa ja prosentuaalisesti kolmanneksi yleisin mineraali elimistön kokonaispainosta.
Kehon ja luonnon oma rikki. Toisin kuin se kaikki muu rikkialkuaine maailmassa, joka ei kuulu luontoon, vaan on valmistettu tehtaassa... ei kun, hetkinen. Mikäs se alkuaineen määritelmä taas olikaan? (Saatte googlata itse, jos ette muista.) "Makromineraali" lienee käännösvirhe, jolla tarkoitetaan "makrokivennäistä". Kivennäisaineet ovat ravinnosta saatavia ihmisen tarvitsemia alkuaineita, ja makrokivennäisaineet näistä niitä, joita tarvitaan eniten [4]. (Kivennäisaine on englanniksi "dietary mineral", mutta suomeksi mineraalit kuuluvat geologian alaan.)

Rikki todellakin on tärkeä aine elimistössä, siinä kirjoittaja on oikeassa[5]. Rikkiä on kuitenkin normaalissa ruokavaliossa runsaasti, sillä sitä on käytännössä kaikissa proteiineissa[6]. Terveyskirjasto ei edes mainitse rikin saantia vitamiini- ja kivennäisaineartikkelissaan[7], mikä johtunee siitä, että rikinpuutos on länsimaissa käytännössä tuntematon tila[8]. Eipä sillä, vaikka rikistä olisikin pulaa, MSM ei ehkä sitä pulaa ratkaisisi, sillä ainakin joillain nisäkkäillä näyttää siltä, että MSM:n rikki menee suoraan pissaan[9].
MSM syntyy valtameressä, jossa planktonit vapauttavat rikkiyhdisteitä meriveteen. Sieltä ne, käytyään läpi monimutkaisia muuntumisvaiheita, haihtuvat ilmaan ja muuntuvat ultraviolettisäteilyn ja otsonin vaikutuksesta MSM:ksi ja palaavat sateen mukana maahan, jossa ne mineralisoituvat kasveille sopivaan muotoon ja yhdistyvät osaksi kasvisolukkoa, mm. puun ligniiniksi josta se sitten erilaisten tuotannollisten prosessien avulla vapautetaan meille sopivaan jauhemaiseen muotoon.
Anteeksi, mutta nyt en pysty enää. Tämähän on kuin jostain yläasteen kemian kokeesta, jossa yritetään tajunnanvirralla vakuuttaa opettaja siitä, että koealue on luettu, vaikka mitään ei olekaan ymmärretty. (Ei sillä, että tietenkään itse olisin turvautunut moiseen. Ainakaan kemiassa.) Siirrytään suoraan sinne varsinaiseen asiaan, eli että kannattaako sitä MSM:ää syödä, jos on varvas kipeä.

Luottolähteistäni Quackwatch on melko tiukasti sitä mieltä, että ei[8]. Ylläsiteerattu mainosmies siteeraa "lääkäreitä Herschler ja Jacob" MSM:n terveysvaikutusten löytäjänä. PubMed[10] ei kuitenkaan löydä ainuttakaan tieteellistä julkaisua kyseisennimisiltä tohtoreilta koskien kyseistä yhdistettä, joten se siitä. Ylipäätään MSM:ää koskien löytyy ainakin yksi hyvä review-artikkeli, vuodelta 2011[11], jossa johtopäätöksissä todetaan, että todisteita on niukasti, mutta aine saattaa ehkä mahdollisesti joissain olosuhteissa olla parempi kuin placebo lievän tai keskivaikean polven artriittikivun hoidossa. Siis nimenomaan kivun - varsinaista tulehduksen paranemista ei todettu. MSM:ää koskevia tutkimuksia oli mukana kuitenkin vain kaksi ja molemmissa oli vakavia metodologisia ongelmia, joten jo nuo johtopäätökset ovat kovin optimistisia. Uudempia kunnolla sokotettuja kliinisiä kokeita ei löydy, eikä myöskään yhtään tutkimusta, jossa olisi käsitelty nivelrikon sijaan nivelkipuja yleensä.

MSM:ää markkinoidaan myös kaiken mahdollisen muun hoitoon:
Lääkärit Herschler ja Jacob ovat havainneet, että lisäravinteena MSM voi estää tai poistaa monia hyvinvointiin liittyviä tiloja kuten allergioita, astmaa, keuhkopöhöä, kehkojen vajaatoimintaa, niveltulehdusta, päänsärkyjä, iho-, ruoansulatus- ja vatsaongelmia, fibromyalgiaa, selkäkipuja, hermovauriota, jne.
Herschler tai Jabob eivät siis, kuten todettua, ole julkaisseet koskaan yhtään mitään tieteellistä MSM:ää koskien. Ainoa "kliininen koe" asiaa sivuten PubMedissä käsitteli heinänuhaa. Siihen osallistui 55 potilasta eikä yhtään kontrollia[12]. Suomeksi siis: mitään koetta ei tehty. Muita sairauksia ei ilmeisesti ole edes tutkittu tai jos on, tulokset ovat olleet niin noloja, ettei niitä ole kehdattu julkistaa.

Hömppämittari: 5/5. Käsittämätöntä pseudotieteellistä siansaksaa perusteluissa, yltiöpäisiä väitteitä siitä miten aine parantaa ihan kaiken, suoranaista valehtelua olemattomista tutkimushavainnoista. En taida ihan heti maksaa kenellekään näistä napeista, enkä suosittele sitä kenellekään muullekaan

PS. Se "luonnontuote" valmistetaan kemiallisesti tehtaassa[13]. Niin, ja älkää ihmetelkö, jos tuota ensimmäistä viitettäni ei enää löydy kun tätä luette. Valitin niistä kuluttajavirastoon.
PPS. Mainosmies näyttää onnistuneen ujuttamaan mainoksensa myös Suomen nivelyhdistyksen sivuille[14]. Sitä onkin sitten hyvä Internet-keskustelussa siteerata Nivelyhdistyksen suosituksena kyseiselle valmisteelle[15]. Anonyyminä ja takuulla puolueettomasti.

3.3.2013

Imetys ja sukupuolten tasa-arvo

Oletetaan nyt huvin vuoksi, että suomalaisvauvojen terveydelle on erityisen oleellista, että heitä täysimetetään kuusi kuukautta, kuten WHO:n ravitsemussuositus[1] suosittelee. Tämähän ei nyt itse asiassa todennäköisesti pidä paikkaansa, mutta siitä sitten erikseen joku toinen kerta.

Jos näin on, sillä on kauaskantoisia vaikutuksia. Kuuden kuukauden täysimetys sitoo vauvaa imettävän henkilön vauvaan kuuden kuukauden ajaksi lähes ympärivuorokautisesti. Taukoja voi toki pitää, mutta on varsin tavallista, että vauvat syövät 3 tunnin välein päiväsaikaan. Rintaruokitut lapset heräävät myös öisin keskimäärin useammin kuin korviketta syövät[2].

Tasa-arvon kannalta täysimetyssuositus on ongelmallinen. Se on suositus, joka aivan selvästi tarkoittaa, että pienen vauvan käytettävissä on muutaman tunnin pituisia poistumisia lukuunottamatta kuuden kuukauden ajan oltava imettävä nainen, ja että senkin jälkeen vielä toiset kuusi kuukautta pitäisi jatkaa osittaisimetystä niin, että kokopäivätyö vaatisi järjestelyjä. Koska Suomessa ei enää ole imettäjien ammattikuntaa, suositus siis käytännössä sanoo, että äidin paikka on ensimmäisen vuoden, tai vähintäänkin puolen vuoden, ajan kotona.

Tilanne on siis se, että samaan aikaan kun yhteiskunnan tukijärjestelyissä pyritään koko ajan kohti tasa-arvoisempia ratkaisuja, esimerkiksi yrittämällä kannustaa isiä käyttämään enemmän vanhempainvapaita, terveyssuosituksilla sabotoidaan tätä työtä painostamalla vanhempia valitsemaan täysimetys. Tai jos asian haluaa nähdä toisinpäin (minä en halua), tasa-arvopyrkimyksillä sabotoidaan äitien omistautumista täysimetykselle.

Voi olla, että tässä nyt vaan on kohta, jossa vanhemmat eivät voi olla tasa-arvoisia. Tai voi olla, että täytyisi miettiä, ovatko täysimetyksestä saadut hyödyt sittenkään niin tärkeitä, että niiden takia kannattaa vetää vessasta alas pienten vauvojen isien tasa-arvoisen vanhemmuuden eteen tehty työ. Ristiriita tässä nyt kuitenkin on, ja jostain syystä ristiriita, josta ei kai keskustella juuri lainkaan.

(On toki mahdollista, että äiti menee töihin ja pumppaa rinnoistaan äidinmaitoa, jonka isä sitten syöttää pullosta lapselle äidin poissaollessa. Tätä suosittelee ratkaisuksi ainoastaan henkilö, joka joko ei ole koskaan imettänyt tai omistaa tissit mallia teollisuusmeijeri. Normaalin naisen järki ei sellaista pumppailushowta kestä - helpompi on pistää mies töihin ja jäädä itse kotiin.)