Sivut

21.11.2014

Selvennöksiä ruutuaikaan

Aika moni on lukenut edellisen kirjoitukseni ruutuajasta niin, että kannatan, että lapset saavat halutessaan pelata vuorokaudet ympäri, mutta siitähän ei ole kyse. Mielestäni lapset eivät saisi tehdä rajatta... no, oikeastaan yhtään mitään. Joku tolkku kaikessa.

Kyse on siitä, että

1) Lasten peleihin käyttämän ajan järkevyyttä yleensä rajoittaa se, että heidän täytyy saada aikaan kaikkea muutakin (koulunkäyntiä, läksyjen tekoa, syömistä, nukkumista, sosiaalista elämää, liikuntaa ja ulkoilua, jne). Pelaaminen on harvoin itse ongelma, joten sen rajoittamispyrkimys on tarpeisiin vastaamista kiertoteitse. Siinä aikuinen rajoittaa lapselle mieluista tekemistä, koska tärkeiden asioiden vaatiminen muuten olisi niin paljon rasittavampaa. Se ei ole ihan reilua. Tämä ei tarkoita, etteikö niitä tärkeitä asioita pidä tehdä - kyllä pitää.

2) Eikä se ole aina tehokastakaan: kun aikuinen esimerkiksi toivoo, että lapsi liikkuu enemmän, voi toki kieltää pelit ja toivoa, että lapsi alkaa käyttää sen ajan liikuntaan. Kuitenkin on varsin epätodennäköistä, että vähän liikkuva lapsi alkaa liikkua vain siksi, että peli otetaan pois - jos hänet käsketään ulos, todennäköistä on, että hän sielläkin lähinnä istuu tai maleksii. Aikuisen, joka haluaa, että lapsi liikkuu, on huolehdittava siitä liikkumisesta.

3) Silloinkin kun pelaaminen on ongelma (ja joskus se on) "ruutuaika" on huono tapa rajoittaa sitä maailmassa, jossa ruuduilla paitsi pelataan,  myös luetaan kirjoja, katsotaan elokuvia, jutellaan kavereille ja opitaan maailmasta.

4) Ongelmallisessa pelaamisessa (jota siis on olemassa) on hyvin usein kyse siitä, että tietyt pelien ominaisuudet ovat "koukuttavampia" kuin toiset[1]. Tällaisia ovat tyypillisesti esimerkiksi ajantajun katoaminen pelatessa ja pelien sosiaalinen koukuttavuus (ryhmäpaine). Pelien kategorisella kiellolla tai rajoittamisella voi estää tilapäisesti lasta pelaamasta liikaa. Sillä ei kuitenkaan voi opettaa sisäsyntyistä ajanhallintaa tai ryhmäpaineen vastustamista, eikä sillä voi opettaa lasta itse arvioimaan millaiset pelit ovat liian koukuttavia. Ymmärtämällä, mistä lapsen koukuttuminen seuraa, voi keskustella lapsen kanssa siitä, että esimerkiksi juuri ryhmäpaine tai ajantajun katoaminen ovat asioita, jotka koukuttavat peleihin niin, että muun elämän käy huonosti. Lasta voi opettaa hallitsemaan näitä asioita, ja vaatia valitsemaan pelejä, joihin ei jää koukkuun yhtä helposti. Ja koska lapsena pelaava ihminen todennäköisesti pelaa nuorena ja aikuisenakin, hän todellakin tarvitsee näitä taitoja myöhemmin.

5) Ongelmallisessa pelaamisessa (jota siis edelleenkin todellakin on olemassa) on toisinaan kyse myös siitä, että pelaaminen on ainoa ajanviete, jossa lapsen olo tuntuu siedettävältä. On totta, että pitkästymistäkin on opittava sietämään, mutta esimerkiksi masentuneen, ahdistuneen tai yksinäisen lapsen olo voi pitkästyessä ihan oikeasti olla sietämätön. Pakottaminen sietämään sietämätöntä ei ole avuksi kenellekään.

Kaiken tämän jälkeen, jos perheessänne on käytössä ruutuaika ja edellisen kirjoitukseni 10 kysymyksen sarja täyttyy, sen kun pidätte ruutuajan edelleen käytössä. CTFD[2] pätee siinäkin. If it ain't broken, don't fix it. Mutta jos teillä ei vielä ole ruutuaikaa, ja siitä huolimatta kaikki sujuu hyvin, älä nyt herran tähden ota sitä käyttöön vain siksi, että hyväätarkoittava mutta peleistä mitään ymmärtämätön tuttava, ammattilainen tai nettisivu käskee.

19.11.2014

Ruutuaika romukoppaan

Aion tässä kirjoituksessa käskeä vanhempia ja ammattilaisia lopettamaan sanan "ruutuaika" käytön. Selitän kohta miksi, mutta otetaan ensin väliin vähän faktaa tietokonepelien aiheuttamista ongelmista lapsille.

Tietokonepelit eivät aiheuta psykososiaalisia ongelmia lapsille[1,2]. Yli kolmen (3!) tunnin päivittäinen television tuijottaminen saattaa jonkin verran lisätä käytösongelmia, mutta ei tunne-elämän, kaverisuhteiden, keskittymisen tai muiden ihmisten huomioonottamisen vaikeuksia[2]. Sen sijaan pitää paikkansa, että nuorilla, joilla on vaikeuksia liiallisen pelaamisen kanssa, on useammin myös muita ongelmia[1,3].

Toistan, koska tämä on tärkeää: tietokonepelien pelaaminen ei ennusta lapsille myöhemmin kehittyviä käytös- tai keskittymisvaikeuksia, masentuneisuutta, kaverisuhteista vetäytymistä tai muita ongelmia niissä. Lapsen tietokonepeleihin käyttämällä ajalla ei ole mitään yhteyttä siihen, ilmeneekö tällaisia ongelmia myöhemmin vai ei.

Siispä tässä kymmenen kysymyksen sarja päättelemään, onko lapsesi tietokonepelien pelaaminen ongelma:
  1. Käykö lapsesi säännöllisesti koulua ja saa koulutehtävänsä suoritettua?
  2. Meneekö lapsesi ajoissa nukkumaan, saako hän nukuttua hyvin, ja herääkö hän useimpina aamuina kohtuullisen pirteänä?
  3. Syökö lapsesi riittävästi ja riittävän terveellisesti? 
  4. Kasvaako ja kehittyykö hän tavallisesti?
  5. Onko lapsellasi kavereita ja tuleeko hän näiden kanssa tavallisesti toimeen?
  6. Onko sinulla lapsesi kanssa yleensä mukavaa ja teettekö asioita yhdessä?
  7. Pystytkö ohjaamaan lastasi esimerkiksi kotiintuloaikojen, nukkumaanmenemisen, käytöstapojen jne suhteen ilman, että elämästänne tulee aivan jatkuvaa riitelyä tai tappelua?
  8. Pystyykö lapsesi kertomaan sinulle, jos hänellä on erityisen hyvä tai paha mieli jostain asiasta?
  9. Onko lapsesi vapaa väkivaltakokemuksista (ei esimerkiksi näe perheväkivaltaa tai joudu sen kohteeksi, ei itse lyö tai vahingoita muita)?
  10. Vaikuttaako lapsesi pääsääntöisesti onnelliselta ja tyytyväiseltä?
Jos vastasit kaikkiin kysymyksiin kyllä, onnea: lapsellasi ei ole ongelmaa tietokonepelien pelaamisen kanssa. Sinulle sopii hyvin CTFD-vanhemmusmenetelmä[4]. Jos taas vastasit yhteen tai useampaan kysymykseen ei, lapsellasi on ongelma. Mahdollisesti tietokonepelienkin kanssa. (Jos vastasit johonkin kysymykseen "en tiedä", sinullakin on ongelma.)

Sitten käsitteeseen ruutuaika. Sellaista ei nimittäin ole olemassakaan. Ei ole mitään tutkimukseen tai kokemukseen nojaavaa syytä ajatella, että se, että toimintaan liittyy ruutu, tekisi siitä erityisen vahingollista. Tietokonepelin pelaaminen ja television katselu ovat täysin erilaisia toimintoja. On eri asia katsoa telkkarista piirrettyä, luontodokumenttia tai pelottavaa kauhuelokuvaa. Tietokonepelien pelaaminen voi olla palapelien kokoamista, sotaleikkiä, lautapelin pelaamista, fantasiamaailmassa seikkailua. Kaverille juttelu chatissä, askareteluohjeiden katselu katselu YouTubesta, romaanin lukeminen Kindlestä, lautapelin pelaaminen kaverien kanssa netin yli, mummolle soittaminen Skypellä. Samaa ruutuaikaako kaikki?

"Ruutuajan" rajoittaminen tuntiin päivässä on suunnilleen yhtä järkevää kuin "paperiajan" rajoittaminen. Jos läksyihin menee puoli tuntia, voit käyttää värityskirjan värittämiseen ja romaanin lukuun yhteensä korkeintaan puoli tuntia lisää, ja jos teet niitä, et sitten saa enää piirtää etkä askarrella ennen kuin huomenna. Ja jos askartelutyösi on täysin kesken kun tunti tulee täyteen, otan sen pois sinulta väkisin ja jos se hajoaa, koska et ehtinyt liimata sitä kunnolla, niin omapa on ongelmasi kun et pitänyt huolta paperiajastasi. Kuulostaako tolkulliselta? Joo, ei minustakaan.

Pahimmillaan "ruutuajan" käsite vapauttaa vanhemmat perehtymästä siihen, mitä lapsi siellä netissä tekee. Kun valvoo aikaa ja pysyy siinä tiukkana, voi kokea olevansa kunnon vanhempi ja huolehtivansa lapsestaan. Mutta onko se loppujen lopuksi huolehtimista, jos et tiedä, käyttääkö lapsi sen tunnin kiintiönsä juttelemalla kavereilleen vai katselemalla lapsilta kiellettyjä videoita? 

Unohda siis ruutuajan valvominen. Mutta mitä tilalle? Eihän lasten voi ihan antaa elää pellossakaan? Valvo sitä, mikä sinulle on tärkeää. Huolehdi, että lapsi hoitaa muut hommansa - tekee läksynsä, menee nukkumaan, tulee ruokapöytään, lähtee kaverille kylään. Rajoita pelaamista tiettynä aikana, esimerkiksi juuri ennen nukkumaanmenoa, ruokapöydässä, tai ennen kuin läksyt on tehty, silloin kun se haittaa muita tekemisiä. Muuten anna olla.

Ja ennen kaikkea, pysy kärryillä mitä lapsesi sen ruudun kanssa tekee. Opettele pelaamaan (siitä ei ole sinullekaan mitään haittaa). Ja silloin pystyt perustelemaan kieltosi: sen sijaan, että sanot yläasteikäiselle, että sulta loppuu ruutuaika, voit sanoa, että voit chattailla kavereille, mutta todellakaan EVE Online -operaatiolle et lähde enää klo 20 jälkeen illalla, koska se ei kuitenkaan lopu ennen kymmentä, ja nyt on arki-ilta.