Sivut

20.9.2013

Vapaus, tasa-arvo, solidaarisuus

Olen viime aikoina mieltynyt sanaan solidaarisuus. Solidaarisuus on nähdäkseni Vasemmistoliiton ajattelun syvin olemus. Sille perustuvat niin vasemmistolainen yhteiskuntapolitiikka (solidaarisuus niitä kohtaan, joilla tällä hetkellä menee heikosti) kuin nykyaikainen vasemmistolainen ympäristöpolitiikkakin (solidaarisuus jälkipolvia ja kehittyviä maita kohtaan). Sanassa on vain yksi vika: sillä on niin toivottoman paljon historiallista painolastia.

Solidaarisuus kuulostaa ensinnäkin kauhistuttavan 70-lukulaiselta, enkä nyt tarkoita Ramonesin ja Tähtien sodan 70-lukua vaan ajattelen ennemminkin öljykriisiä, Leonid Brezneviä ja Kalevi Sorsaa. Osalle ihmisistä solidaarisuus kuulostaa anarkokommunistiselta ääriliikehdinnältä ja osalle siitä tulee mieleen se, kuinka vaikea heidän on erottaa Sosialidemokraattista puoluetta Keskustasta. Joillekin molemmat.

Lisäksi "vapaus, tasa-arvo, solidaarisuus" kuulostaisi hienommalta, jos viimeinenkin sana olisi ihan suomea, eikä lainasana. (Ja jos se ei olisi Sosialidemokraattisen puolueen iskulause. Mutta Espoon vasemmistolla on hyvin alkanut perinne toisten iskulauseiden lainailemisessa, joten sen en nyt anna häiritä.) En vaan ole keksinyt hyvää käännöstä.

Mihinkään yhteisöllisyys-linjalle en halua lähteä. Yhteisöllisyys on sellaista tympeää hymistelyä, että nyt kivasti tässä pidetään kaikki huolta toisistamme, kun oikeasti pidetään huolta vaan itsestä ja omista kavereista ja korkeintaan niistä, jotka epäonnekseen ovat sattuneet samaan naapurustoon tai kouluun. Mikään rikkauden jakamiseen tai hyväntekeväisyyteen liittyvä ei kelpaa: hyväntekeväisyydessä suuntautuu jalolta hyväosaiselta avuttomalle köyhälle, kun taas solidaarisuus vallitsee tasa-arvoisten joskin mahdollisesti erilailla onnekkaiden välillä.

Ja missään tapauksessa en kelpuuta mitään myötätuntoa tai lähimmäisenrakkautta. Hyviä asioita nekin, mutta solidaarisuus ei ole tunne. Solidaarisuus on ennen kaikkea moraalinen käsitys: vakaumus siitä, että jos itsellä on jotain hyvää, kaikki ihmiset ovat lähtökohtaisesti sen saman hyvän arvoisia.