Samoin kun emme käytä sanaa "persoonallisuushäiriö" nuorista joiden persoonallisuudenkehitys on vielä hyvin kesken, toivoisin että voisimme lakata käyttämästä sanaa "väkivaltainen" alle sanotaanko vaikkapa neljä-viisivuotiaista yksilöistä.
Emme usein halua ajatella sitä niin, mutta väkivalta sinänsä ei ole sairaus, vaan ihmiselle lajityypillinen ja psykiatrisesti katsoen normaali käytösmalli, josta sosiaalistutaan pois, jos (ja vain jos) yhteiskunta on sillä lailla terve, että väkivaltaa ei pidetä hyväksyttävänä.
Tämä sosiaalistuminen tapahtuu lähtökohtaisesti päiväkoti-iässä, vaikka jos se jostain syystä on jäänyt silloin väliin, koskaan ei ole liian myöhäistä.
Lapset ovat aggressiivisimmillaan 2-3 vuoden iässä, ja vaikka kaikki lapset eivät koskaan lyö tai pure, monet tosiaankin tekevät niin. Lapset oppivat - jos opetetaan - pois fyysisestä aggressiivisuudesta, kun pikkuhiljaa huomaavat, että sillä ei saa mitään, että aikuiset estävät sellaisen, että muutkaan eivät niin tee, ja että on olemassa sosiaalisesti hyväksyttävämpiä käytösmalleja, joilla haluamiaan asioita saa.
2,5-vuotias joka suutuspäissään potkii, puree, lyö tai heittelee esineitä ei ole "väkivaltainen". Hän on pikkulapsi.