Uusia media-aikasuosituksia suoraan Amerikasta!

American Academy of Pediatrics - yhdysvaltalainen lastenlääkäriyhdistys - on viime vuoden loppupuolella julkaissut uudenlaisia ajatuksia mediankäyttösuosituksista[1] lapsille pidettyään aiheesta symposiumin[2]. Suositukset löytyvät internetistä maksumuurin takaa[1], luovasti googlaamalla, sekä nyt suomeksi käännettyinä alta. (Otan mielelläni vastaan palautetta käännöksestä.)

Kahden tunnin ehdotonta rajaa symposium ei enää nykyaikana pitänyt järkevänä. Sen sijaan he halusivat lähettää vanhemmille seuraavat viestit:

• Digimedia on vain eräs ympäristö. Lapset tekevät samoja asioita kuin ennenkin, mutta nyt myös virtuaalisesti. Niin kuin millä tahansa ympäristöllä, myös medialla voi olla positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia. 
• Vanhemmuus ei ole muuttunut. Samat säännöt vanhemmuuteen pätevät virtuaalisissa ja elävissä ympäristöissä. Leiki lastesi kanssa. Aseta rajoja; lapset tarvitsevat ja toivovat niitä. Opeta ystävällistä käytöstä. Osallistu. Tunne lapsesi ystävät ja tiedä missä he näiden kanssa liikkuvat.
• Esimerkin näyttäminen on tärkeää. Rajoita omaa median käyttöäsi, ja näytä mallia käytöstavoista netissä. Läsnäoleva vanhemmuus edellyttää myös kasvokkain oloa ilman ruutuja.
• Ihmiset oppivat toisiltaan. Neuropsykologinen tutkimus osoittaa, että aivan pienet lapset oppivat parhaiten vastavuoroisessa kommunikaatioyhteydessä. "Puheaika" lasta hoitavan aikuisen ja lapsen välillä on välttämätöntä puheen kehitykselle. Passiivinen videoiden katselu ei edistä puheen kehittymistä vauvoilla ja taaperoilla. Mitä enemmän median käyttö sisältää vuorovaikutteisuutta, sitä enemmän kehityksellistä hyötyä siitä on (esimerkiksi taaperon jutellessa videoyhteyden välityksellä matkoilla olevan vanhemman kanssa). Varsinaisen median opetuskäytön mahdollisuudet alkavat noin toisen ikävuoden jälkeen, jonka jälkeen sopivasti valituista ohjelmista voi olla myös hyötyä erityisesti kehitykseltään eri syistä hitaiden lasten ottaessa toisia kiinni.
• Sisällöllä on väliä. Sisällön hyvällä laadulla on enemmän merkitystä kuin käytetyllä tekniikalla tai mediaan käytetyllä ajalla. Valvo sitä mihin lapsi käyttää aikaansa sen sijaan, että vain laitat ajastimen käyntiin.
• Luotettavat lähteet auttavat sisällön valikoimisessa. Sovelluskaupoista löytyy yli 80 000 sovellusta, jotka on merkitty "opetuspeleiksi", mutta todellisia tutkimuksia näiden toimivuudesta on erittäin vähän. Pelkkä interaktiivinen nappien painelu ja ruudun pyyhkäisy ei tee sovelluksesta opettavaista. Internetissä on sivustoja, esimerkiksi Common Sense Media, joissa on arviointeja pelien, ohjelmien ja sovellusten sopivuudesta eri ikäisille. 
• Yhdessä tekemisellä on väliä. Perheen osallistuminen median käyttöön edesauttaa sosiaalista vuorovaikutusta ja oppimista. Pelaa tietokonepelejä yhdessä lapsesi kanssa. Mielipiteesi ja näkökulmasi vaikuttavat siihen, millaisen kokemuksen lapsi saa medioista. Taaperoitten kanssa yhdessä katsominen on välttämätöntä. 
• Leikkiaika on tärkeää. Jäsentämätön leikki- ja vapaa-aika kehittää luovuutta. Järjestä lapselle päivittäistä ruudutonta aikaa, erityisesti pienille lapsille. 
• Aseta rajoja. Teknologian käytöllä, niin kuin kaikella muullakin, täytyy olla järkevät rajat. Estääkö tai haittaako lapsesi teknologian käyttö hänen muita tekemisiään?
• Teinien on ihan OK olla online. Kaverisuhteet myös netissä ovat olennainen osa tämänpäivän teinien kehitystä. Sosiaalinen media voi tukea identiteetin muodostusta. Opeta teini-ikäiselle käytöstapoja niin virtuaalisissa kuin elävissäkin ympäristöissä. Pyydä teinejä näyttämään ja kertomaan mitä he tekevät netissä, jotta ymmärrät sekä sisältöjä että konteksteja. 
• Luo teknologiavapaita vyöhykkeitä. Rauhoita perheen yhteinen ruoka-aika. Lataa laitteet öisin, makuuhuoneiden ulkopuolella. Näin lisäät perheen yhteistä aikaa ja edistät terveellisempiä ruoka- ja nukkumaanmenotapoja. 
• Lapset ovat lapsia. Lapset tekevät virheitä, myös median käytössään. Nämä tilanteet ovat kasvatusmahdollisuuksia, jos ne käsitellään empaattisesti. Nuoren hankkiutuminen tiettyihin vakaviin tilanteisiin, kuten nettiseksi tai itsensä vahingoittamiseen liittyvät kuvat/kirjoitukset, tarkoittavat sitä, että on syytä arvioida onko nuorella muutakin riskikäyttäytymistä.  

[1] Brown et al. Beyond 'turn it off': How to advise families on media use. AAP News, 36(10), October 2015.
[2] Proceedings of Growing up Digital: Media Research Symposium. American Academy of Pediatrics, 2015.

PS. Pidätkö kirjoituksistani? Haluaisitko nähdä niitä useammin? Liity tilaajaksi Patreonissa!
Haastattelu- ja esitelmäpyynnöt osoitteella jaana.wessman@iki.fi. 

Digipelineuvoja

Pidin Ropeconissa esitelmän aiheesta "Voiko tietokonepeleistä tulla riippuvaiseksi?". Sen jälkeen minulta on kysytty neuvoja monenlaisiin pelitilanteisiin. Kerään niitä kootusti tähän.

Nuorelle pelaajalle, jonka vanhemmat ovat pelaamisesta huolissaan: 

• Rauhoita vanhempiasi hoitamalla asialliset hommat - käy koulussa, tee läksyt, mene ruokapöytään, lähde sukujuhliin, älä skippaile treenejä jos vanhemmat ovat yhteisellä sopimuksella maksaneet jonkun harrastuksen, mene ajoissa nukkumaan. Vanhemmat hermostuvat helposti jos joku asia on hoitamatta, ja joskus alkavat syyttää siitä ensimmäisenä mieleentulevaa ajanvietettä. Niin kauan kuin asia edelleen on hoitamatta, heidän on ehkä vaikea päästä eroon jumittuneesta ajatuksestaan. Heidän on helpompi kuunnella järjen puhumista jos hoidat heitä stressaavan asian ensin kuntoon. 
• Kun vanhempasi nalkuttavat siitä, että vain pelaat kaiken aikaa, he eivät itse asiassa välttämättä ole huolissaan pelaamisesta. He saattavat myös kaivata huomiotasi, mutta eivät osaa sanoa sitä suoraan, koska teini-ikäisille lässyttäminen tuntuu heistä nololta. Anna heille huomiota. Laita ruokapöydässä, heidän kotiin tullessaan jne kone ja kännykkä pois, juttele heille, kysy miten heidän päivänsä on mennyt. Jos he ovat kiireisiä, voit vaikka tarjoutua auttamaan jossain kotityössä ja jutella heille samalla. Kun he ovat saaneet hetken keskustella kanssasi tai ehkä halatakin, he sietävät paremmin sitä että olet muissa mailmoissa seuraavat pari tuntia. 
• Kerro vanhemmillesi peleistä ja pyydä heitä pelaamaan kanssasi. Monet aikuiset ovat luonnostaan epäluuloisia kaikkea uutta kohtaan, mutta totuttuaan asioihin suhtautuvat niihin lunkisti, saattavat jopa innostua niistä. Monet vanhemmat ovat imarreltuja jos heidän lapsensa haluaa näyttää heille jotain itselleen tärkeää asiaa, eikä heitä välttämättä ole vaikea saada kokeilemaan jos esität asian niin, että sinä haluaisit, että juuri he pelaisivat kanssasi. 
• Jos vanhempasi tykkäävät lukea ja etsiä tietoa internetistä, voit suositella heille Pelitaito-sivustoa. 

Peliharrastajalle, joka haluaa ehkäistä pelihaittoja omalla kohdallaan:

• Turvaa yöuni. 
• Tällä hetkellä tutkimusnäyttö viittaa vahvasti siihen, että lukuunottamatta ergonomisia ongelmia, pelien haittavaikutukset syntyvät pitkälti univajeen kautta. 
• Asenna tarvittaessa koneellesi automaattinen koneen sammutus tiettynä kellonaikana. 
• Käytä ruudunpunertimia (f.lux, Twilight), jos pelaat kun nukkumaanmenoaikaan on alle 2 tuntia.  Huomioi, että ruudunkirkkautta pitää myös himmentää, pelkkä valonsävyn muutos ei ilmeisesti riitä. 
• Mieti ajankäyttöäsi pelikohtaisesti - kuinka paljon aikaa on jäljellä, kuinka paljon tämän pelin tasoon/missioon/raidiin/kierrokseen yleensä menee? Voinko tallettaa kesken? Älä aloita, jos et ehdi lopettaa.
• Huolehdi fyysisestä kunnostasi. 
• Koita järjestää pelipisteesi edes jotenkin ergonomiseksi ja niin, että voit vaihtaa asentoja.
• Pidä taukoja, nouse koneelta, kävele ympäri, venyttele. 
• Ulkoile tai harrasta liikuntaa säännöllisesti. (Pelaa vaikka välillä Pokemon Go:ta.)
• Älä pakene huoliasi peliin.
• Pelit ovat oiva rentoutumiskeino eikä siinä ole mitään pahaa, mutta jos pelaat koska et kestä omia ajatuksiasi ilman uppoutumista muualle, olet riskissä kehittää pelihäiriön.
• Hoida asialliset hommat (työ/koulu, perhe ja suku) jotta et joudu pakenemaan peleihin stressiä niiden hoitamatta jättämisestä ja ajaudu kierteeseen.

Pelaamista vasta aloittelevien pienten lasten vanhemmalle: 

• Pelaa lapsen kanssa. 
• Pelaa lapsen kanssa.
• Pelaa lapsen kanssa.
• Tehkää muutakin kivaa yhdessä.
• Menkää ajoissa nukkumaan.

Omasta pelaamisestaan huolestuneelle: 

• Jos olet huolestunut siitä kuinka paljon pelaat etkä silti ole onnistunut vähentämään pelaamista, on syytäkin olla huolissaan.
• Tee realistisia, lyhyen tähtäimen päätöksiä: päätä olla pelaamatta tänään, tai laadi itsellesi aikataulu seuraavalle viikolle. 
• Aloita vähentämällä pelaamista erityisesti iltaisin. Kun nukut paremmin, sinun on helpompi myös hillitä itseäsi ja sitä kautta pelaamisen vähentäminen helpottuu.
• Jos toimintakykysi on romahtanut (et pysty hoitamaan työtäsi/opiskeluasi tai perhevelvoitteitasi), hanki apua. EHYT ry:n sivuilta löytyy linkkivinkkejä siitä minne suuntaan lähteä. Oman kunnan mielenterveyspalveluihin voi myös aina olla yhteydessä kun on huolissaan oman elämänhallinnan asioista, riippumatta ongelman syistä.

Vanhemmille, jotka miettivät sopivia pelipelisääntöjä perheeseen:

• Jos teillä jo on joku säännöstö johon kaikki perheenjäsenet ovat tyytyväisiä ja kaikki voivat hyvin, hyvä! If it ain't broken, don't fix it. Pelaamista ei ole tarpeen rajoittaa, jos siitä ei ole tällä hetkellä haittaa. Toisaalta ruutuaikarajoitteistakaan ei ole haittaa, jos sovitut rajat sopivat kaikille asianomaisille. 
• Rajoita pelaamisen laatua, älä määrää. 
• Huolehdi, että lapsen pelaamat pelit ovat hänen ikätasoonsa sopivia. 
• Kiellä tietty peli, jos huomaat jatkuvasti sen kiihdyttävän lasta liikaa. 
• Jos lapsi pelaa toisten ihmisten kanssa, valvo että hän noudattaa hyviä käytöstapoja myös online ja pitää lupauksensa (esimerkiksi osallistua tiettynä aikana). Raivoaminen, kiroilu ja toisten haukkuminen eivät kuulu internettiin yhtään sen enempää kuin koulun pihallekaan, ja lupaus olla kavereiden kanssa on lupaus vaikka se koskisikin virtuaalista yhdessäoloa.
• Edellytä asiallisten hommien hoitamista, älä pelaamisen väliin jättämistä. Efekti on ehkä sama koska aika on rajallista, mutta lapsen on helpompi ymmärtää vaatimus tehdä tärkeitä asioita kuin vaatimus jättää kivan asian tekeminen väliin. 
• Rajoita pelaamista nimenomaan iltaisin, vaikkapa seuraavilla konsteilla:
• Sopikaa, että lapsi voi vapaasti pelata koulusta pääsyn ja iltaruuan välillä, mutta iltaruuan jälkeen enää max N minuuttia ja vain kun läksyt on tehty. (N määräytyy rytminne mukaan.)
• Pistäkää tietokoneet pois päältä viimeistään tuntia ennen nukkumaanmenoaikaa ja tehkää jotain muuta yhdessä.
• Kännyköitä ei oteta makuuhuoneisiin.
• Samat säännöt koko perheelle. Pelaamiskielto illalla myöhään koskee myös aikuisia - valvominen ei ole aikuiselle yhtään sen tervellisempää kuin lapsillekaan. 
• Järjestäkää perheen yhteistä ruudutonta aikaa.
• Opeta lasta pikkuhiljaa itse valvomaan omaa ajankäyttöään. Jos olet munakellolla vahtinut lapsesi pelaamista teini-ikään saakka ja rajoittanut sen huomattavasti pienemmäksi kuin tämä toivoisi, on jokseenkin varmaa, että pelaaminen karkaa käsistä kun hän pääsee haukankatseesi alta pois.
• Muista, että pelaamiseen käytetty aika ei sinänsä ennusta mitään ongelmia, jos muu elämä sujuu. Jos kaikki on hyvin, kaikki on hyvin - pelaamista ei tarvitse rajoittaa "varmuuden vuoksi" terveyshaittojen ehkäisemiseksi, toisin kuin esimerkiksi karkin syöntiä. CTFD.

Niille, jotka eivät ymmärrä pelaamista, eivätkä käsitä miksi joku ei mieluummin kerää mustikoita: 

PS. Pidätkö kirjoituksistani? Haluaisitko nähdä niitä useammin? Liity tilaajaksi Patreonissa!
Haastattelu- ja esitelmäpyynnöt osoitteella jaana.wessman@iki.fi. 

Alkoholin saatavuusrajoitusten yhteydestä kulutukseen ja haittoihin

Nyt kun päivänpolitiikan polttavin kysymys on se, saako neloskaljaa ostaa maitokaupasta, esitetään julkisuudessa jatkuvalla syötöllä erilaisia, keskenään täysin ristiriitaisia väitteitä alkoholin saantirajoitusten vaikutuksesta kulutukseen. Ottamatta erityisesti kantaa alkoholipoliittisiin toimenpiteisiin, väitteet ettei alkoholin saatavuudella olisi yhteyttä kulutukseen ja kulutuksella haittoihin ovat tilastojen valossa varsin epäuskottavia. Katsotaanpa pari kuvaa.

Kuva 1. Alkoholin kulutus Suomessa (lähde: THL). Pystyviivat JW.

Kuvassa 1 näemme alkoholin kokonaiskulutuksen 15 vuotta täyttänyttä kansalaista kohti 1960-luvulta eteenpäin. Pystyviivat olen askarrellut kuvaan omin päin ja ne kuvaavat seuraavia alkoholipoliittisia päätöksiä:

1. Keskiolut vapautuu ja sitä saa alkaa ostaa maitokaupoista. Samaan aikaan kokonaiskulutus lähtee nousuun. 
2. Kokonaiskulutus uhkaa tasaantua, mutta lähtee kuitenkin uudestaan kasvuun. Samaan aikaan viinakortit poistuvat käytöstä.
3. Alkoholin mainonta kielletään. Suomalaiset juovat kuten ennenkin noin 1980-luvun puoliväliin saakka, jolloin hetkellisesti alettiin vetää viinaa vähän enemmänkin (en löytänyt tälle alkoholipoliittista selittäjää; yhteiskunnallisesti samaan aikaan mm. väestö vaurastui ja nuorten juominen lisääntyi).
4. Mietojen alkoholijuomien mainonta sallitaan. Alkoholin käytön kulutuksen lasku pysähtyy. 
5. Viro liittyy EU:hun, alkoholin tuonti tulee vapaammaksi. Suomi laskee alkoholiverotusta. Tilastoimattomassa kulutuksessa on hetkellinen piikki, tilastoitu kulutus jatkaa tasaista kasvuaan.
6. Suomi ja Viro molemmat nostavat alkoholiverotusta.
7. Suomi nostaa alkoholiverotusta edelleen. 

Käyrää katsomalla kahdella alkoholipoliittisella toimella tämän historian aikana on sellainen ajallinen yhteys kulutuksen muutoksiin, että uskaltaisin laittaa rahani likoon kausaliteetin puolesta: keskioluen tulemisella ruokakauppoihin ja samanaikaisella Viron tuonnin helpottumisella ja alkoholiveron laskulla. Mielenkiintoisesti samaan aikaan kun mietojen juomien mainonta sallittiin lisääntyi nimenomaan tilastoimaton kulutus - mutta Alkosta ostettu viinamäärä pysyi ennallaan. 

No nyt tulee tietysti joku ja sanoo, että eihän alkoholin kulutuksella välttämättä ole mitään yhteyttä haittoihin - kun juopothan juo juotavansa joka tapauksessa ja kunnon kansalaiset on ne jotka ostaa kaljansa ruokaostosten yhteydessä.

Kuva 2. Lähde: THL / Sotkanet.fi.

Kuvaan 2 olen piirtänyt vastakkain alkoholin kokonaiskulutuksen ja alkoholikuolemien määrän per 100,000 asukasta, 15 vuoden ajalta. Yhteys on jotakuinkin selvä (joskaan tuskin aidosti lineaarinen - itse arvelen, että Suomessa kuoltiin ryyppäämisen seurauksena myös ennen 1960-luvun puoliväliä, jolloin kokonaiskulutus oli alle 6 l/henkilö)

Usein kuulee myös väitettävän, että kieltolaki on aiheuttanut Suomessa alkoholinkäyttökulttuurin muutoksen - että ennen kieltolakia olisi juotu sivistyneemmin ja että kieltolain aikana alkoholin kulutus lisääntyi. Todennäköisesti näin ei ollut. Aikalaislähteiden mukaan kieltolain perusteena oli nimenomaan holtiton juomatapa. Ennen kieltolakia Suomessa juotiin kansainvälisesti vertailtuna aika vähän, kieltolain aikana kokonaiskulutus todennäköisesti laski hieman ja moni aikaisemmin vähän juonut jätti juomisen kokonaan kulutuksen keskittyessä ongelmakäyttäjille. Kieltolain jälkeen kulutus palasi suunnilleen lakia edeltävälle tasolle ja alkoi siitä sitten pikkuhiljaa nousta. [*]

PS. Pidätkö kirjoituksistani? Haluaisitko nähdä niitä useammin? Olisitko halunnut nähdä nämä kuvat jo viime viikolla ja ehkä pyytää kirjoitukseen jotain tarkennusta? Liity tilaajaksi Patreonissa!

Uhmakkuushäiriön esiintyvyyden muutoksista

Pikapäivityksenä havainnollistava kuva, olkaa hyvä.

Usein kuulee väitettävän, että lasten käytösongelmat lisääntyvät. Olen itsekin meinannut pariin otteeseen vedota tähän selittäessäni, miksi tutkimustyöni on hirmuisen tärkeää. Joka kerta olen kuitenkin törmännyt siihen, että en löydä kunnollista viitettä aiheelle - siis semmoista, jossa oikeasti olisi jotain pitkäaikaisseurantanumeroitakin, eikä vain ihmisten subjektiivista kokemusta lisääntymisestä.

Päätin lähestyä asiaa tarkastelemalla uhmakkuushäiriön esiintyvyyttä viime vuosikymmeninä aiheesta julkaistun tieteellisen kirjallisuuden valossa. Löysin asiasta pari katsausartikkelia [1,2], joiden perusteella piirin oheisen kuvan. Lähteissä, joista raportoitiin erikseen eri ikäryhmien ja sukupuolien tietoja, olen jotakuinkin hatusta vedetyin perustein valinnut kuvaan poikien luvut ja ikäryhmän, joka kattaa 10-vuotiaat.

Uhmakkuushäiriö diagnosoidaan, kun lapsi tai nuori ikätasosta ja tilanteen vaatimuksista poikkeavalla tavalla menettää helposti malttinsa, riitelee toisten kanssa, ei välitä säännöistä ja normeista, ärsyttää toisia ihmisiä tahallaan, syyttelee muita virheistään, on kostonhimoinen tai pahantahtoinen, ym [3]. Caninon ja kumppaneiden tutkimuksessa esiintyvyyseroihin eri tutkimuksissa vaikuttivat käytetyt diagnostiset kriteerit ja se, otettiinko niihin mukaan vaatimus toimintakyvyn alenemisesta oireiden vuoksi, mutta näiden lisäksi eivät esimerkiksi lasten ikäryhmä tai manner, jossa tutkimus oli tehty [2]. Tutkimuksen tekovuotta ei ollut heidän mallissaan valitettavasti mukana.

Tämän perusteella täytynee jättää se ongelmien lisääntymiseen vetoaminen nyt toistaiseksi ainakin väliin...

Lähteet:
[1] Comorbidity of internalizing disorders in children with oppositional defiant disorder. Boylan K, Vaillancourt T, Boyle M, Szatmari P, Eur Child Adolesc Psychiatry. 2007 Dec; 16(8) 484-494
[2] Does the prevalence of CD and ODD vary across cultures? Canino G, Polanczyk G, Bauermeister JJ, Rohde LA, Frick PJ, Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol. 2010 Jul; 45(7) 695-704
[3] Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, 5th (DSM-V), American Psychiatric Association, 2013

Tietokonepelit eivät ole vaarallisia - tietokonepeliriippuvuus on

Kuva: pixabay.com

Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä, miten tietokonepelien pelaamisen määrä sinänsä ei ennusta lapsille myöhemmin kehittyviä mielenterveyden ongelmia. Nämä kirjoitukset herättävät aina hämmennystä ja kysymyksiä, sillä käytännössä kaikki alan ammattilaiset ja aika moni maallikkokin tuntee jonkun ihmisen, jolle tietokonepelit todellakin ovat ongelma. Miten ihmeessä voi olla niin, että näin yleisesti tunnettu ilmiö ei muka olekaan olemassa?

Mutta onhan se olemassa. Tutkimuksen valossa vaikuttaa siltä, että tietokonepelien pelaaminen sinänsä ei ole ongelma - mutta tietokonepeliaddiktio on. Jos tietokonepelien käytöstä haastatellaan lapsia ja nuoria kysymällä riippuvuusoireista käytetyn ajan sijaan, on yhteys sekä psyykkisiin [1] että fyysisiin [2] oireisiin nähtävissä. Erityisesti yhteys on havaittavissa, vaikka tutkimusaineistona olisi ainoastaan nuoria, jotka kaikki pelaavat .

Mitä riippuvuus sitten tarkoittaa? Yleisen määritelmän mukaan riippuvuus on pakonomaista hakeutumista jonkin mielihyvää tuottavan toiminnan pariin huolimatta siitä, että toiminnalla on huomattavia negatiivisia seurauksia [3 ja viitteet]. Tietokonepeliriippuvuuden mittaamiselle ei ole vakiintunutta tapaa, mutta esimerkiksi seuraava kyselyä on käytetty [2, 4, käännös ak]:

Asteikolla 1 (ei koskaan) - 5 (hyvin usein), kuinka usein viimeisten kuukausien aikana... 

• sinun on ollut vaikea lopettaa pelaamista kun sinulla on ollut tylsää tai olet ollut netissä?
• olet jatkanut pelaamista vaikka tarkoituksesi on ollut lopettaa?
• muut ihmiset (vanhempasi, sisaruksesi, kaverisi) ovat sanoneet, että sinun pitäisi pelata vähemmän?
• olet mieluummin pelannut kuin viettänyt aikaa perheesi tai ystäviesi kanssa?
• olet ollut väsynyt tai uupunut pelaamisen takia?
• olet ajatellut pelaamista silloinkin, kun et ole pelaamassa?
• olet odottanut seuraavaa mahdollisuutta pelata?
• olet itse ajatellut, että sinun pitäisi pelata vähemmän?
• olet yrittänyt pelata vähemmän, mutta epäonnistunut?
• olet tehnyt läksyt tai kotityöt huolimattomasti päästäksesi pelaamaan nopeammin?
• olet laiminlyönyt velvollisuuksiasi (koulutehtäviä, kotitöitä, perhe-elämää) koska olet mieluummin pelannut?
• pelannut pelejä kun olet ollut pahoilla mielin jostain?
• käyttänyt pelejä paetaksesi surua tai huolia, tai saadaksesi helpotusta ikäviin tunteisiin?
• tuntenut olosi levottomaksi, turhautuneeksi tai ärtyneeksi siksi, ettet voi pelata?

(Huomautetaan samantien, että kyselystä ei ole tarkoitus saada täysin minimipisteitä silloinkaan, kun pelaaminen on terveellä pohjalla. Elkää stressatko, en ole kutsumassa ketään riippuvaiseksi siksi, että kerran kuussa menee missio pitkäksi tai että välillä ei todellakaan nappaa mennä seurustelemaan faijan kanssa.)

Toisin sanoen: paljokaan pelaaminen ei ole haitaksi eikä edes ennustane riippuvuuden kehittymistä silloin, kun motivaationa on pelaamisen tuoma ilo eikä arkielämän huolien pakeneminen, ja kun pelaaminen ei häiritse muuta elämää. Sen sijaan rajoitettukin määrä pelaamista voi olla haitaksi, jos kuitenkin pelaaminen pyörii koko ajan mielessä ja pelaaminen on pakonomaista ja lopettaminen vaikeaa. Arvioitaessa tietokonepelaamisen osuutta jonkun ongelmista, on arvioitava pelaamisen laatua, ei määrää.

Erittäin kiinnostavaa on se, että uudessa, lihavuuden ja tietokonepelaamisen yhteyttä tutkivassa tutkimuksessa addiktion ja terveysvaikutusten välittäjänä toimi nimenomaan unenpuute - siinä määrin, että peliaddiktion ja lihavuuden välinen suora riski ei ole edes tilastollisesti merkitsevä mallissa, jossa unenpuute huomioidaan [2]. Unenpuute on tunnettu riskitekijä vähän kaikelle, ja yksi aikamme suurista kansanterveydellisistä ongelmista (viitteitä löytyy esimerkiksi tästä kirjoituksestani).

Take home messages:

• Nukkukaa tarpeeksi!
• Pelatkaa pelejä siksi, että se on kivaa, mutta älkää paetaksenne tosielämän huolia ja murheita.
• Huolehtikaa siitä, että lasten ja nuorten rutiinit ovat kunnossa ja elämä tasapainoista - älkää kytätkö peliaikoja kellon kanssa. 
• Huolestukaa, jos pelaaminen (oma tai lähimmäisen) vaikuttaa pakonomaiselta ja iloa tuottamattomalta. 

Tappaako älypuhelin aivosi?

Toimittaja Sanna Ukkola kirjoittaa kolumnissaan älypuhelinten tuhoavan aivomme kehottaen varmuuden vuoksi vielä otsikossa, että "Älä lue tätä älypuhelimella" [1]. Ukkolan mukaan kännykät erkaannuttavat meidät toisistamme, estävät meitä olemasta läsnä, mädättävät aivomme, estävät meitä nukkumasta, tuhoavat keskittymiskykymme, aiheuttavat väsymystä ja masennusta sekä alentavat hedelmällisyyttä.

Ukkolan läsnäoloa kännykät kyllä ovat estäneet, sillä hän on viettänyt vappupiknikkinsä tarkkailemalla ja laskemalla miten muut ihmiset käyttävät kännyköitään. Kuvittelisi, että jotain parempaakin tekemistä voisi Kaivopuistosta aurinkoisena vapunpäivänä löytyä, mutta kukin tyylillään. Ukkola on myöskin tyrmistynyt, että ihmiset luopuisivat mieluummin pikkusormestaan kuin internetistä. Hän ilmeisesti siis oletti, että ihmiset mieluummin istuisivat sohvalla ihailemassa pikkusormeaan kuin käyttäisivät nettipankkia, viestittelisivät kavereille, katselisivat lastenlasten kuvia, saisivat kutsuja juhliin, varaisivat ajan lääkäriin, tarkistaisivat säätiedotuksen ennen uloslähtöä, pelaisivat pelejä JA katselisivat tv-sarjoja. Aika tärkeä sormi!

No, se siitä. Pöyristely on aina helppoa. Jos otetaan faktapohjaisemmalla linjalla, niin oikeastaan kaikki, mitä Ukkolan väitteistä tarvitsee tietää on, että kun hän jutussaan sanoo, että jokin asia on tietyllä tavalla "tutkimusten mukaan", hänen viitteinään ovat Huffington Post ja The Telegraph, eikä hän ole viitsinyt ilmeisesti seurata lähteitään yhtään sen enempää, saati ajatella niitä kriittisesti, tai tehdä edes Google-hakua hassuimmille väitteille laittaen perään sanan "myth" (kikka, jonka luulisi ammatikseen YLElle sisältöä tuottavan tietävän?). Mutta päätin selvittää pitemmälle.

Ukkolan ensimmäinen lähdelinkki (jossa äärimmäisen harhaanjohtavasti tekstinä "tutkimusten mukaan"!) vie Huffington Postin click-bait-juttuun nimeltään "8 Ways Your Smartphone Completely Messes With Your Life"[2] ja toinen The Telegraphin juttuun siitä, kuinka ihmisen attention span on koko ajan laskenut ja on nyt jo alhaisempi kuin kultakalan[3]. Seurasin näistä edelleen lähdelinkkejä niin pitkälle kuin pääsin, ja pyörittyäni aikani ympyrää toisiinsa linkittelevillä puhelimien aivot mädättävää pahuutta toistelevilla populääriclickbait-sivustoilla faktoja löytyikin - hieman yllättäen - aika paljon.

Kiinnostavaa on se, kuinka pieni osa näistä faktoista itse asiassa käsitteli kännyköitä. Seuraava on lista niistä seikoista, joihin Ukkolan lähteiden mukaan hänen väitteensä kännyköiden aiheuttamasta hedelmättömyydestä ja kultakalan keskittymiskyvystä perustuvat:

• Useissa Yhdysvaltain osavaltioissa kännykän käyttö ajaessa on laissa kielletty. [4]
• Syöpien määrä ei ilmeisesti yleisesti ottaen ole lisääntynyt kännyköiden käytön lisääntymisen myötä, mutta yhdessä ruotsalaisessa tutkimuksessa on havaittu lisätutkimuksia vaativa mahdollinen yhteys kännykän korvalla pitämisen ja harvinaisten aivokasvainten välillä. [5]
• Ihmiset nukkuvat nykyään liian vähän ja vähemmän kuin aikaisemmin. [6]
• Lapset jotka istuvat ruudun ääressä (tässä tutkimuksessa lähinnä katsellen televisiota) ennen nukkumaanmenoa nukahtavat myöhemmin. [7]
• Suuri osa ihmisistä ja nuoremmista ihmisistä vielä suurempi osa pitää kännykkää mukana makuuhuonessa. [8]
• Runsas tietokoneen ja kännykän käyttö, erityisesti iltaisin, ennustaa unihäiriöitä ja masentuneisuutta, unenpuutteen toimiessa todennäköisenä välittäjänä. [9]
• Kirjallisuuden lukeminen lisää mielenteorian ja empatian kykyjä. [10,11]
• Ajattelua vaativa toiminta lapsuudessa ja keski-iässä suojaa ajattelukyvyn heikentymiseltä vanhuudessa. [12] Samoin myös muunlainen aktiivinen elämä keski-iässä. [13]
• Nukkuminen heti uuden opiskelun päälle tehostaa opeteltavien asioiden jäämistä muistiin. [14] 
• Taustavalaistusta e-kirjasta lukeminen vaikuttaa melatoniinin tuotantoon ja hidastaa nukahtamista, verrattuna lukemiseen paperisesta kirjasta. [15] Valon aallonpituudella on huomattava merkitys tälle ilmiölle (sinertävämpi valo -> voimakkaampi vaikutus. [16]
• "Varastoon nukkuminen" saattaa vähentää unenpuutteen vaikutuksia. [17]
• Unenpuute heikentää tunnetaitoja, ihmissuhdetaitoja, stressinsietokykyä, kykyä posiitiiviseen ajatteluun ja rakentavaan ongelmanratkaisuun, sekä lisää taipumusta taikauskoiseen ajatteluun [18] ja sydän- ja verisuonitauteihin [19]. Unenpuutteen vaikutus toimintakykyyn vastaa puolen promillen tai suurempaa humalaa [20]. Unenpuutteen aiheuttamat poissaolot ja työtehon alenemat tulevat myös yhteiskunnalle kalliiksi [21].
• Unen saannissa auttaa mm. jalkojen pitäminen lämpimänä [22], mutta huoneen muuten viileänä [23,24]. Unen saantia sen sijaan haittaa esimerkiksi kofeiinin nauttiminen nukkumaanmenoa edeltävien kuuden tunnin aikana [25] (mutta kofeiinin kokonaiskulutus ei [24]), poikkeaminen tavallisesta ruokarytmistä illalla [26], kognitiivisesti stimuloiva toiminta sängyssä [24], nukahtamisympäristön meluisuus [24] ja tupakointi [27].
• Paljon urheilevat ihmiset raportoivat nukkuvansa paremmin [28], mutta liikunnan ja unen yhteydestä on esitetty myös tuloksia, joiden mukaan riittävä uni lisää liikuntaa - ei päinvastoin. [29]
• Päiväunet piristävät. [30, 31, 32, 33]
• Meditointi saattaa vähentää unen tarvetta. [34]
• Tuoksuilla on vaikutusta vireystilaan ja uneen. [35, 36]
• Uniapnea on vaarallista [37].
• Puhelimen menettämisen pelko ("nomophobia") on mahdollisesti yksi aikakautemme spesifisistä fobioista [38], samaan tapaan kuin lentopelkoa esiintyy nykyään mutta ei ennen lentokoneiden keksimistä.
• On helvetin häiritsevää, jos puhelimesi soi kesken psykologisen kokeen, vaikka luulet kääntäneesi siitä äänet pois [39].
• Kännyköiden käyttö ahdistavien asioiden pakenemiseen saattaa aiheuttaa mielenterveysongelmia tai  niiden pahenemista, sen sijaan kännykän räplääminen tylsyyden poistamiseksi ei vaikuta sellaista aiheuttavan [40]. 
• Ihmisten Facebookin käytön määrään liittyy se, kuinka paljon heidän aivonsa reagoivat henkilökohtaiseen maineeseen [41].
• Ihmiset tykkää puhua itsestään [42].
• Noin 10 % Facebookin käyttäjistä käyttö on riippuvuusmittareilla ongelmallista ja näillä samoilla ihmisillä on muita useammin myös tunnesäätelyn ja päihteiden käytön häiriöitä [43].
• Suurempi määrä Facebookin käyttöä saattaa johtaa pieneen (mutta tilastollisesti merkitsevään) laskuun subjektiivisessa hyvinvoinnissa [44]. Vaikutus saattaa syntyä kateellisuuden kautta, ja on suurempi niillä, jotka passiivisesti seuraavat Facebookia sen sijaan että osallistuisivat aktiivisesti itse [45].
• Internetistä saadulla informaatiolla voi olla sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia itsetuhoisiin nuoriin [46].
• Ihmisillä, joilla on tapana "multitaskata" eli seurata ja käyttää yhtäaikaa erilaisia medioita, on suurempia vaikeuksia formaaleissa tehtävänvaihtotesteissä: heidän on esimerkiksi vaikeampaa suodattaa pois irrelevanttia informaatiota tai vaihtaa tehtävää. Kumpi on syy ja kumpi seuraus ei ole tiedossa. [47]
• Myös yli 55-vuotiaat ihmiset oppivat nopeasti käyttämään internettiä tiedonhakuun, kunhan harjoittelevat [48].
• Ihmisten ominaisuuksia, jotka yhdistyvät paljoon kännyköiden käyttöön ovat mm. vaikeus pitää huomiota siinä mitä on tekemässä, emotionaalinen epävakaus, ekstroverttiys, materialismi, sekä avoimuus uusille kokemuksille [49].
• Joillain lemmikkikaloilla on (kaloiksi) erittäin hyvä muisti [50].

Mikä tämä "keskittymiskykymme huononee koko ajan ja meillä on nykyään lyhyempi attention span kuin kultakalalla" -legenda sitten on? Sen jäljittäminen osoittautuikin vähän haastavammaksi. Lähteeksi ilmoitetaan usein "Microsoftin uusi tutkimus", mutta Microsoftin itse toteuttamassa osuudessa Attention Spans -raportissa [51] ei itse asiassa ole minkäänlaista seurantadataa. Siellä on kuva, jossa väite esiintyy, mutta sen lähteeksi ilmoitetaan Statistic Brain, ilman tarkempaa viitettä.

Siltä sivustolta taas löytyy kyllä attention span -tilastoja [52], josta kyseiset luvut seisovat. Niiden (tai ehkä vain samalla sivulla olevien webbiselailulukujen?) lähteeksi mainitaan Weinrichin ja kumppaneiden tyypillistä loppukäyttäjän web-navigaatiota koskeva tutkimus [53]. Weinrichin (et al) artikkelissa kyseisiä lukuja ei esiinny ollenkaan - eikä myöskään kultakalojen webbiselailutavoista mainita mitään. Muiksi lähteiksi sivulla mainitaan yleismalkaisesti "National Center for Biotechnology Information, U.S. National Library of Medicine, The Associated Press". Kokonaisen tutkimustietokannan tai kansalliskirjaston ilmoittaminen lähteeksi on aika jännä veto, mutta ei tee tilastoista kovin uskottavia. 

Mitään seurantatutkimusta keskittymisjaksojen pituuksista viimeisen parin vuosikymmenen aikana en PubMedista hakemalla itse löytänyt. Enkä muuten ole ensimmäinen joka yrittää jäljittää tätä legendaa ja epäonnistuu [53, 54], vaikka joku pääsikin vähän pitemmälle ja löysi mainostoimiston, joka mahdollisesti ensinnä on väitettä siteerannut [54].

Mitä jäi käteen?

• Älä käytä kännykkää kun ajat autoa (paitsi navigaattorina).
• Nuku tarpeeksi. Se on oikeasti tosi tärkeää.
• Älä lue tai katsele asioita sinivalaistulta ruudulta ennen nukkumaanmenoa.
• Älä ylipäätäänkään tee mitään liian vireystilaa nostavaa (lue jännää kirjaa, pelaa peliä, roiku somessa) ennen nukkumaanmenoa. Opiskele jotain tylsää vaikka, muistat sen paremmin aamulla.
• Muuten kirjallisuuden lukeminen kyllä kannattaa.
• Kuten aktiivinen, innostava elämä muutenkin.
• Älä yritä paeta pahaa oloa someen (tai internettiin muutenkaan), se ei toimi.
• Jos roikut somessa: osallistu, älä vain passiivisesti tuijota muita ja kadehdi!
• Ihmisten henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat paljon siihen miten he internettiä käyttävät ja kuka jää mihinkäkin "koukkuun".
• Se kultakalajuttu on ihan höpöhöpöä.
• Oikeesti, usko jo, nuku tarpeeksi.

Näistä lähtökohdista olisi saanut aikaan kiinnostavankin kolumnin. Sääli, ettei Ukkolan keskittymiskyky riittänyt sellaisen kirjoittamiseen.

Monikulttuurisuus ei ole sitä, että kaikki käy

(Tämä on kopio poliittisemman blogini puolella julkaistusta. Pohdin parhaillaan parasta tapaa yhdistää nämä kaksi, mutta koskapa en ole vielä keksinyt sitä ja tämä sopii molempiin, niin tehdään nyt sitten näin.)

Minulle on valjennut tässä viime päivinä, että jotkut ihmiset oikeasti kuvittelee, että monikulttuurisuus tarkoittaa, että mikä tahansa käy. Että jos on monikulttuuria, niin sitten toiset saavat hakata lapsiaan, leikata niiltä sukupuolielimet pois, pakottaa kaikki käyttämään tiettyjä vaatteita ja kieltää tyttöjä menemästä kouluun. Eikä tämä ole kaikkien kohdalla mikään typerä olkiukko, vaan ihan oikeasti on olemassa ihmisiä, jotka ajattelevat, että jos tänään monikulttuurisuus niin huomenna sharia-laki.

Wikipedia määrittelee monikulttuurisuuden näin: "multiculturalism describes the existence, acceptance, or promotion of multiple cultural traditions within a single jurisdiction." Suomeksi, monikulttuurisuudella tarkoitetaan useiden kulttuurien samanaikaista olemassaoloa, hyväksyntää ja edistämistä yhden lainsäädännön puitteissa. Toistetaan vielä kerran, koska tässä on koko homman pihvi: within a single jurisdiction.

Monikulttuurisuus tarkoittaa kyllä sitäkin, että yritetään sietää naapureita vaikka ne olisikin omituisia, eikä tehdä turhia sääntöjä jotka määrittelee miten ihmisten on pakko elää ja olla. Kääntöpuolena se tarkoittaa myös sitä, että silloin kun sääntöjä laaditaan, kaikille on samat säännöt. Järjestelmä, jossa kuka tahansa saa tehdä mitä tahansa koska oma kulttuuri ei ole monikulttuurisuutta, vaan jonkinlainen rinnakkaisten yksittäiskulttuurien kokoelma, jossa yhteisiä sääntöjä ei ole määritelty. Järjestelmä, jossa nykyinen kristinuskovaikutteinen lainsäädäntö korvattaisiin sharia-lakivaikutteisella lainsäädännöllä taas ei todellakaan olisi monikulttuurisuutta, vaan yhden moniliittisen kulttuurin korvaamista toisella. Kumpikaan näistä ei vetoa ainakaan minuun.

Monikulttuurisuus voi olla esimerkiksi sitä, että kouluissa ei opeteta eri uskontoja, vaan yhteistä katsomusainetta, mutta samalla eri uskonnollisten yhdyskuntien annetaan järjestää koululaisille kaikille avoimia (mutta ei kenellekään pakollisia) juhlia ja jumalanpalveluksia silloin kun on kyseisen uskonnon juhlapäivä sekä esimerkiksi järjestää tunnustuksellista opetusta koulun tiloissa, koulupäivän jälkeen.

Monikulttuurisuus on sitä, että laki takaa uskonnonvapauden, mutta uskonnolliset yhteisöt eivät silti saa asettaa omia tuomioistuimia, jotka korvaavat maan tavanomaiset lait, tai piilotella keskuudessaan tapahtuvia vakavia rikoksia, kuten lasten hyväksikäyttöä tai kuritusväkivaltaa.

Monikulttuurisuus on sitä, että isänmaallisuus ei tarkoita valkoihoisuutta, kristillisyyttä, armeijan käymistä tai asioiden pitämistä aina samanlaisena, vaan halua tehdä työtä ja uhrauksia yhteisen hyvän eteen.

Se on sitä, että ihonvärin, uskonnon, sukupuolen tai muun sellaisen perusteella ei saa jättää lääkäriä tai opettajaa tai kaupankassaa palkkaamatta.

Sitä, että ei ole sopivaa sanoa, ettei pidä muslimeista tai että pitää heistä enemmän kuin juutalaisista, mutta on silti sopivaa keskustella siitä, mistä asioista tykkää tai ei tykkää islaminuskossa. Sitä, että kun jokin "ei ole sopivaa", se tarkoittaa, että sitä paheksutaan - ei sen kieltämistä.

Sitä, että ihmisillä saa olla kummallisia käsityksiä sukupuolista, ja he saavat kertoa niistä käsityksistä lapsilleen, mutta lapsia ei saa pahoinpidellä jos he eivät usko, ja jos lapsi kasvaessaan haluaa jättää ne kummalliset käsitykset, se on ihan ok. Se on sitä, että vanhemmat opettavat lapsilleen omat arvonsa, mutta sanovat silti, että kävi miten kävi, olet aina tervetullut kotiin. Se on sitä, että huolimatta erilaisista käsityksistä päiväkodeissa kouluissa voidaan todeta, että nojoo, tästä on kyllä maailmalla monenlaisia käsityksiä, mutta mitään tieteellisiä todisteita asiasta ei ole, ja meillä Suomessa päiväkodeissa ja kouluissa tytöt ja pojat ja muut tekee samoja asioita.

Ja se on sitäkin, että kouluissa pitää opettaa ja oppivelvollisia vaatia oppimaan tiedettä, vaikka jonkun mielestä kreationismi ja rokotevastaisuus olisikin ihan yhtä hienoja juttuja.

Monikulttuurisuus on sitä, että homot pääsevät naimisiin ja naiset saavat saarnata, mutta eivät välttämättä tietyn uskonnollisen yhteisön kirkossa, ja sitä, että jos jokin uskontokunta päättää hyväksyä homouden ja naispappeuden, sillä on täysi oikeus tehdä niin. Se on sitä, että minäkin, joka olen ateisti, saan sanoa, että kristillinen kirkko joka ei niin tee, ei toteuta Jeesuksen sanomaa lähimmäisenrakkaudesta.

Sitä, ettei ole mitään ristiriitaa sillä, että valtio samaan aikaan tukee uskonnollisia järjestöjä ja uskontojen uhreja auttavaa järjestöä.

Monikulttuurisuus on sitä, että kaikki saavat pukeutua niin kuin haluavat, mutta kukaan ei saa pakottaa tai painostaa ketään mihinkään tiettyyn valintaan. Se on sitä, että bussissa toisella on huntu ja toisella bikinit, eikä kumpikaan katso olevansa sen takia toista parempi.

Että kaikki ovat ylpeitä perinneruuistaan, mutta eivät dissaa kuin korkeintaan leikkimielisesti niitä, jotka tekevät niitä eri tavalla, tai tekevät niistä uusia versioita. Se on isoäidin reseptillä tehtyä kinkkua ja lanttulaatikkoa jouluna, mutta myös pizzaa, jonka päällä on savumuikkuja, ja couscousia kaalilaatikossa.

Monikulttuurisuus on sitä, että tunnustetaan, että kulttuurista johtuen väkivalta saa erilaisia muotoja. Suomalaiset puukottavat tyypillisesti toisiaan kännissä, amerikkalaiset toikkaroivat enemmän ampuma-aseiden kanssa. Naisiin kohdistuva väkivalta on erilaista kuin miesten. Lasten pahoinpitely on yleisempää kulttuureissa, jossa sen täydellisestä kieltämisestä on vähemmän aikaa. Päästään seonnut savolainen saattaa kyllä murhata vaimonsa kun tämä ottaa eron ja hankkii uuden miehen, mutta ei tytärtään siksi, että tämä harrastaa seksiä treffeillä.

Ja myös sitä, että väkivalta, ja sillä uhkailu, tuomitaan aina.

Monikulttuurisuus on jatkuvaa keskustelua siitä, mikä on ihmisen yksityisen elämän piiriin kuuluvaa, ja mikä on yhteisesti säädeltyä. Se on sellaisten lakien etsimistä, että kenenkään oikeudet eivät tule loukatuksi, mutta ketään ei myöskään rajoiteta mistään muusta syystä.

Helppoa se ei ole. Mutta se on oikein.