Monikulttuurisuus ei ole sitä, että kaikki käy

(Tämä on kopio poliittisemman blogini puolella julkaistusta. Pohdin parhaillaan parasta tapaa yhdistää nämä kaksi, mutta koskapa en ole vielä keksinyt sitä ja tämä sopii molempiin, niin tehdään nyt sitten näin.)

Minulle on valjennut tässä viime päivinä, että jotkut ihmiset oikeasti kuvittelee, että monikulttuurisuus tarkoittaa, että mikä tahansa käy. Että jos on monikulttuuria, niin sitten toiset saavat hakata lapsiaan, leikata niiltä sukupuolielimet pois, pakottaa kaikki käyttämään tiettyjä vaatteita ja kieltää tyttöjä menemästä kouluun. Eikä tämä ole kaikkien kohdalla mikään typerä olkiukko, vaan ihan oikeasti on olemassa ihmisiä, jotka ajattelevat, että jos tänään monikulttuurisuus niin huomenna sharia-laki.

Wikipedia määrittelee monikulttuurisuuden näin: "multiculturalism describes the existence, acceptance, or promotion of multiple cultural traditions within a single jurisdiction." Suomeksi, monikulttuurisuudella tarkoitetaan useiden kulttuurien samanaikaista olemassaoloa, hyväksyntää ja edistämistä yhden lainsäädännön puitteissa. Toistetaan vielä kerran, koska tässä on koko homman pihvi: within a single jurisdiction.

Monikulttuurisuus tarkoittaa kyllä sitäkin, että yritetään sietää naapureita vaikka ne olisikin omituisia, eikä tehdä turhia sääntöjä jotka määrittelee miten ihmisten on pakko elää ja olla. Kääntöpuolena se tarkoittaa myös sitä, että silloin kun sääntöjä laaditaan, kaikille on samat säännöt. Järjestelmä, jossa kuka tahansa saa tehdä mitä tahansa koska oma kulttuuri ei ole monikulttuurisuutta, vaan jonkinlainen rinnakkaisten yksittäiskulttuurien kokoelma, jossa yhteisiä sääntöjä ei ole määritelty. Järjestelmä, jossa nykyinen kristinuskovaikutteinen lainsäädäntö korvattaisiin sharia-lakivaikutteisella lainsäädännöllä taas ei todellakaan olisi monikulttuurisuutta, vaan yhden moniliittisen kulttuurin korvaamista toisella. Kumpikaan näistä ei vetoa ainakaan minuun.

Monikulttuurisuus voi olla esimerkiksi sitä, että kouluissa ei opeteta eri uskontoja, vaan yhteistä katsomusainetta, mutta samalla eri uskonnollisten yhdyskuntien annetaan järjestää koululaisille kaikille avoimia (mutta ei kenellekään pakollisia) juhlia ja jumalanpalveluksia silloin kun on kyseisen uskonnon juhlapäivä sekä esimerkiksi järjestää tunnustuksellista opetusta koulun tiloissa, koulupäivän jälkeen.

Monikulttuurisuus on sitä, että laki takaa uskonnonvapauden, mutta uskonnolliset yhteisöt eivät silti saa asettaa omia tuomioistuimia, jotka korvaavat maan tavanomaiset lait, tai piilotella keskuudessaan tapahtuvia vakavia rikoksia, kuten lasten hyväksikäyttöä tai kuritusväkivaltaa.

Monikulttuurisuus on sitä, että isänmaallisuus ei tarkoita valkoihoisuutta, kristillisyyttä, armeijan käymistä tai asioiden pitämistä aina samanlaisena, vaan halua tehdä työtä ja uhrauksia yhteisen hyvän eteen.

Se on sitä, että ihonvärin, uskonnon, sukupuolen tai muun sellaisen perusteella ei saa jättää lääkäriä tai opettajaa tai kaupankassaa palkkaamatta.

Sitä, että ei ole sopivaa sanoa, ettei pidä muslimeista tai että pitää heistä enemmän kuin juutalaisista, mutta on silti sopivaa keskustella siitä, mistä asioista tykkää tai ei tykkää islaminuskossa. Sitä, että kun jokin "ei ole sopivaa", se tarkoittaa, että sitä paheksutaan - ei sen kieltämistä.

Sitä, että ihmisillä saa olla kummallisia käsityksiä sukupuolista, ja he saavat kertoa niistä käsityksistä lapsilleen, mutta lapsia ei saa pahoinpidellä jos he eivät usko, ja jos lapsi kasvaessaan haluaa jättää ne kummalliset käsitykset, se on ihan ok. Se on sitä, että vanhemmat opettavat lapsilleen omat arvonsa, mutta sanovat silti, että kävi miten kävi, olet aina tervetullut kotiin. Se on sitä, että huolimatta erilaisista käsityksistä päiväkodeissa kouluissa voidaan todeta, että nojoo, tästä on kyllä maailmalla monenlaisia käsityksiä, mutta mitään tieteellisiä todisteita asiasta ei ole, ja meillä Suomessa päiväkodeissa ja kouluissa tytöt ja pojat ja muut tekee samoja asioita.

Ja se on sitäkin, että kouluissa pitää opettaa ja oppivelvollisia vaatia oppimaan tiedettä, vaikka jonkun mielestä kreationismi ja rokotevastaisuus olisikin ihan yhtä hienoja juttuja.

Monikulttuurisuus on sitä, että homot pääsevät naimisiin ja naiset saavat saarnata, mutta eivät välttämättä tietyn uskonnollisen yhteisön kirkossa, ja sitä, että jos jokin uskontokunta päättää hyväksyä homouden ja naispappeuden, sillä on täysi oikeus tehdä niin. Se on sitä, että minäkin, joka olen ateisti, saan sanoa, että kristillinen kirkko joka ei niin tee, ei toteuta Jeesuksen sanomaa lähimmäisenrakkaudesta.

Sitä, ettei ole mitään ristiriitaa sillä, että valtio samaan aikaan tukee uskonnollisia järjestöjä ja uskontojen uhreja auttavaa järjestöä.

Monikulttuurisuus on sitä, että kaikki saavat pukeutua niin kuin haluavat, mutta kukaan ei saa pakottaa tai painostaa ketään mihinkään tiettyyn valintaan. Se on sitä, että bussissa toisella on huntu ja toisella bikinit, eikä kumpikaan katso olevansa sen takia toista parempi.

Että kaikki ovat ylpeitä perinneruuistaan, mutta eivät dissaa kuin korkeintaan leikkimielisesti niitä, jotka tekevät niitä eri tavalla, tai tekevät niistä uusia versioita. Se on isoäidin reseptillä tehtyä kinkkua ja lanttulaatikkoa jouluna, mutta myös pizzaa, jonka päällä on savumuikkuja, ja couscousia kaalilaatikossa.

Monikulttuurisuus on sitä, että tunnustetaan, että kulttuurista johtuen väkivalta saa erilaisia muotoja. Suomalaiset puukottavat tyypillisesti toisiaan kännissä, amerikkalaiset toikkaroivat enemmän ampuma-aseiden kanssa. Naisiin kohdistuva väkivalta on erilaista kuin miesten. Lasten pahoinpitely on yleisempää kulttuureissa, jossa sen täydellisestä kieltämisestä on vähemmän aikaa. Päästään seonnut savolainen saattaa kyllä murhata vaimonsa kun tämä ottaa eron ja hankkii uuden miehen, mutta ei tytärtään siksi, että tämä harrastaa seksiä treffeillä.

Ja myös sitä, että väkivalta, ja sillä uhkailu, tuomitaan aina.

Monikulttuurisuus on jatkuvaa keskustelua siitä, mikä on ihmisen yksityisen elämän piiriin kuuluvaa, ja mikä on yhteisesti säädeltyä. Se on sellaisten lakien etsimistä, että kenenkään oikeudet eivät tule loukatuksi, mutta ketään ei myöskään rajoiteta mistään muusta syystä.

Helppoa se ei ole. Mutta se on oikein.