Sivut

19.11.2014

Ruutuaika romukoppaan

Aion tässä kirjoituksessa käskeä vanhempia ja ammattilaisia lopettamaan sanan "ruutuaika" käytön. Selitän kohta miksi, mutta otetaan ensin väliin vähän faktaa tietokonepelien aiheuttamista ongelmista lapsille.

Tietokonepelit eivät aiheuta psykososiaalisia ongelmia lapsille[1,2]. Yli kolmen (3!) tunnin päivittäinen television tuijottaminen saattaa jonkin verran lisätä käytösongelmia, mutta ei tunne-elämän, kaverisuhteiden, keskittymisen tai muiden ihmisten huomioonottamisen vaikeuksia[2]. Sen sijaan pitää paikkansa, että nuorilla, joilla on vaikeuksia liiallisen pelaamisen kanssa, on useammin myös muita ongelmia[1,3].

Toistan, koska tämä on tärkeää: tietokonepelien pelaaminen ei ennusta lapsille myöhemmin kehittyviä käytös- tai keskittymisvaikeuksia, masentuneisuutta, kaverisuhteista vetäytymistä tai muita ongelmia niissä. Lapsen tietokonepeleihin käyttämällä ajalla ei ole mitään yhteyttä siihen, ilmeneekö tällaisia ongelmia myöhemmin vai ei.

Siispä tässä kymmenen kysymyksen sarja päättelemään, onko lapsesi tietokonepelien pelaaminen ongelma:
  1. Käykö lapsesi säännöllisesti koulua ja saa koulutehtävänsä suoritettua?
  2. Meneekö lapsesi ajoissa nukkumaan, saako hän nukuttua hyvin, ja herääkö hän useimpina aamuina kohtuullisen pirteänä?
  3. Syökö lapsesi riittävästi ja riittävän terveellisesti? 
  4. Kasvaako ja kehittyykö hän tavallisesti?
  5. Onko lapsellasi kavereita ja tuleeko hän näiden kanssa tavallisesti toimeen?
  6. Onko sinulla lapsesi kanssa yleensä mukavaa ja teettekö asioita yhdessä?
  7. Pystytkö ohjaamaan lastasi esimerkiksi kotiintuloaikojen, nukkumaanmenemisen, käytöstapojen jne suhteen ilman, että elämästänne tulee aivan jatkuvaa riitelyä tai tappelua?
  8. Pystyykö lapsesi kertomaan sinulle, jos hänellä on erityisen hyvä tai paha mieli jostain asiasta?
  9. Onko lapsesi vapaa väkivaltakokemuksista (ei esimerkiksi näe perheväkivaltaa tai joudu sen kohteeksi, ei itse lyö tai vahingoita muita)?
  10. Vaikuttaako lapsesi pääsääntöisesti onnelliselta ja tyytyväiseltä?
Jos vastasit kaikkiin kysymyksiin kyllä, onnea: lapsellasi ei ole ongelmaa tietokonepelien pelaamisen kanssa. Sinulle sopii hyvin CTFD-vanhemmusmenetelmä[4]. Jos taas vastasit yhteen tai useampaan kysymykseen ei, lapsellasi on ongelma. Mahdollisesti tietokonepelienkin kanssa. (Jos vastasit johonkin kysymykseen "en tiedä", sinullakin on ongelma.)

Sitten käsitteeseen ruutuaika. Sellaista ei nimittäin ole olemassakaan. Ei ole mitään tutkimukseen tai kokemukseen nojaavaa syytä ajatella, että se, että toimintaan liittyy ruutu, tekisi siitä erityisen vahingollista. Tietokonepelin pelaaminen ja television katselu ovat täysin erilaisia toimintoja. On eri asia katsoa telkkarista piirrettyä, luontodokumenttia tai pelottavaa kauhuelokuvaa. Tietokonepelien pelaaminen voi olla palapelien kokoamista, sotaleikkiä, lautapelin pelaamista, fantasiamaailmassa seikkailua. Kaverille juttelu chatissä, askareteluohjeiden katselu katselu YouTubesta, romaanin lukeminen Kindlestä, lautapelin pelaaminen kaverien kanssa netin yli, mummolle soittaminen Skypellä. Samaa ruutuaikaako kaikki?

"Ruutuajan" rajoittaminen tuntiin päivässä on suunnilleen yhtä järkevää kuin "paperiajan" rajoittaminen. Jos läksyihin menee puoli tuntia, voit käyttää värityskirjan värittämiseen ja romaanin lukuun yhteensä korkeintaan puoli tuntia lisää, ja jos teet niitä, et sitten saa enää piirtää etkä askarrella ennen kuin huomenna. Ja jos askartelutyösi on täysin kesken kun tunti tulee täyteen, otan sen pois sinulta väkisin ja jos se hajoaa, koska et ehtinyt liimata sitä kunnolla, niin omapa on ongelmasi kun et pitänyt huolta paperiajastasi. Kuulostaako tolkulliselta? Joo, ei minustakaan.

Pahimmillaan "ruutuajan" käsite vapauttaa vanhemmat perehtymästä siihen, mitä lapsi siellä netissä tekee. Kun valvoo aikaa ja pysyy siinä tiukkana, voi kokea olevansa kunnon vanhempi ja huolehtivansa lapsestaan. Mutta onko se loppujen lopuksi huolehtimista, jos et tiedä, käyttääkö lapsi sen tunnin kiintiönsä juttelemalla kavereilleen vai katselemalla lapsilta kiellettyjä videoita? 

Unohda siis ruutuajan valvominen. Mutta mitä tilalle? Eihän lasten voi ihan antaa elää pellossakaan? Valvo sitä, mikä sinulle on tärkeää. Huolehdi, että lapsi hoitaa muut hommansa - tekee läksynsä, menee nukkumaan, tulee ruokapöytään, lähtee kaverille kylään. Rajoita pelaamista tiettynä aikana, esimerkiksi juuri ennen nukkumaanmenoa, ruokapöydässä, tai ennen kuin läksyt on tehty, silloin kun se haittaa muita tekemisiä. Muuten anna olla.

Ja ennen kaikkea, pysy kärryillä mitä lapsesi sen ruudun kanssa tekee. Opettele pelaamaan (siitä ei ole sinullekaan mitään haittaa). Ja silloin pystyt perustelemaan kieltosi: sen sijaan, että sanot yläasteikäiselle, että sulta loppuu ruutuaika, voit sanoa, että voit chattailla kavereille, mutta todellakaan EVE Online -operaatiolle et lähde enää klo 20 jälkeen illalla, koska se ei kuitenkaan lopu ennen kymmentä, ja nyt on arki-ilta.

7 kommenttia:

  1. 11. Liikkuuko ja ulkoileeko lapsesi riittävästi? Tätä tarvitaan terveenä pysymiseen ja terveellisen elämäntavan muodostumiseen ja erityisesti lapsella myös motoriikan kehittymiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisänä vielä, että ruutuaika kaikissa muodoissaan on liian usein liikkumisen korvike jo lapsillakin. Ja sitten ihmetellään kakkostyypin diabetesta.

      Poista
    2. Mä pistän tuon liikkumisen ja ulkoilun tuonne kasvun ja kehityksen alle. Jos lapsi kehittyy motorisesti hyvää tahtia eikä ole ylipainoinen, mä en ihan kauheasti stressaisi siitä liikunnan määrästä. Lapsen ylipaino ei siis ole normaalia kasvua...

      Mä en myöskään usko, että ruutuaikaan nyt menevä aika meni aikaisemmin kokonaisuudessaan liikkumiseen, tai että vähän liikkuva lapsi mystisesti alkaisi liikkua, jos sen ruutuaikaa vähennettäisiin. Lapsilla on jo ennen tietokoneiden keksimistä ollut läjäpäin paikallaan suoritettavia ajanvietteitä (telkkarin katselu, lukeminen, legoilla rakentelu, askartelu, kavereiden kanssa juttelu, puhelimessa notkuminen, ostarilla hengailu, hiekkakakkujen teko, tägien maalaaminen naapurin aitaan, mitä näitä nyt on). Veikkaan, että tietokoneella tehtävät aktiviteetit on vieneet aikaa suurelta osin myös näiltä.

      Duodecim-lehden katsausartikkeli kirjoittaa asiasta näin. "Vastoin julkisuudessa silloin tällöin esitettyjä väitteitä ei nuorten vapaa-ajan liikunta-aktiivisuudessa ole havaittu Suomessa mitään dramaattisia muutoksia viime vuosikymmenien aikana (Hämäläinen ym. 2000), ja samaan tulokseen on tullut kansainvälinen konsensusryhmä (Biddle ym. 1998). Osallistuminen organisoituun urheiluun on jonkin verran lisääntynyt varsinkin tytöillä ja vastaavasti omatoiminen liikunta hieman vähentynyt."

      http://duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&viewType=viewArticle&tunnus=duo92364&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_auth=#s4

      Poista
    3. Yleensä en kannusta tutkimusten vuosilukuihin tuijottamiseen, mutta tässä nimenomaisessa asiassa juuri viimeisenä 10-15 vuotena on tapahtunut valtavan suuria muutoksia; ennen kavereita tavatakseen piti lähteä ulos liikkeelle, nykyään voi istua netissä. Että sikäli kuulisin mielelläni liikunta-aktiivisuuden muutoksista nimenomaan 2000-luvun aikana. Ottaen huomioon nykytietämyksen siitä, että pelkkä istuminenkin on vaarallista, ei vain liikuntaharrastusten välttäminen.

      Poista
  2. Kerrankin asiallinen teksti jonka teki mieli lukea kokonaan ja tietävä kirjoittaja! Arvostan, ettei tässä lähdetty syyttämään pelaamista ja yhdistääm sitä kaikkiin maailman sairauksiin. Hulluja ja mielisairaita on ollut myös 1000 vuotta sitten ilman videopelejäkin. Propsit tekijälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja pelaa itsekin monenlaista. Eikä ole havainnut mielenterveytensä järkkyneen. Tosin tietokonepelejä ei ollut lapsuudessani vielä keksitty, liikuntaa piti vältellä kirjoja lukemalla. Taskulampun valossa peiton alla, kun penseät aikuiset yritti rajoittaa. ;)

      Poista
  3. http://seurallinenerakko.blogspot.fi/2015/01/all-of-this-technology-is-making-us.html?m=1

    VastaaPoista