Markkasen vastaväitteet voi jakaa kolmeen osaan. Valtaosa 22 vastaväitteestä on variaatioita väitteestä "alkio on lapsi, ja raskaudenkeskeytys on murha". Tästä oletuksesta lähtien Markkanen vetää johtopäätöksiä äärimmäisyyksiin, joita kukaan ei hyväksy, ja yrittää sitten palata sanomaan, että sittenhän ette voi hyväksyä raskaudenkeskeytystäkään. Varsinaisen alkion ihmisyyden hän käsittelee väitteissä numero 5: Kaikkien peruskoulun käyneiden pitäisi tietää, että ihmisyys alkaa hedelmöityksessä ja 12: Koska alkiosta/sikiöstä kehittyy ihminen, se on ihminen, sillä muutenhan se ei olisi ihminen, vaan joku muu, vaikkapa kenguru. (Tässä tekstissä kursivoidut osuudet ovat omia tulkintojani siitä, mitä Markkanen itse asiassa kaikkea muuta kuin puolueettomassa ja kiihkottomassa kirjoituksessaan itse asiassa sanoo.)
Jos väite 5 pitäisi paikkansa, ei lisääntymisbiologiansa osaavien kesken asiasta esiintyisi erimielisyyttä. Näin ollen Markkanen on aivan ilmeisesti väärässä siinä, että asia on yksikäsitteinen. Kukaan ei kiistäne sitä, että ihmisen ainutlaatuinen geneettinen yhdistelmä syntyy hedelmöityksessä (tai hedelmöityksen täsmällisestä määritelmästä riippuen melko pian sen jälkeen), mutta ei ole mitenkään itsestäänselvää, että tällainen "ainutlaatuinen geneettinen yhdistelmä" on sama asia kuin ihmisyksilö.
Olisi biologisesti perusteltua vetää yhteys moneen muuhunkin kohtaan: esimerkiksi istukan toiminnan alkamiseen, alkion verenkierron käynnistymiseen, hermoston toiminnan alkamiseen, keuhkojen kehittymiseen sellaiseksi että sikiö voisi elää itse, syntymän hetkeen tai vaikkapa sen jälkeenkin napanuoran leikkaamisen hetkeen. Jos ajatellaan sitä, koska alkio/sikiö on erillinen, ihmisenkaltainen, tunteva olento, on jokseenkin selvää, että raja ei ole suoraviivainen joko-tai. Yksisoluinen juuri hedelmöittynyt pallura ei tunne yhtään mitään; toisaalta on selvää, että juuri ennen syntymäänsä täysaikainen lapsi ei käytännössä lainkaan eroa tässä aistimisen ja tuntemisen kyvyssään jo syntyneestä.
Koska asia ei ole yksikäsitteinen, oman rajanvetonsa esittäminen "biologisena itsestäänselvyytenä" on omiaan lähinnä hämärtämään käytävää keskustelua. On toki mahdollista ottaa kanta, että hedelmöittynyttä munasolua ei koskaan saa tietoisesti tuhota, mutta silloin täytyy ymmärtää se, että raskaudenkeskeytysten lisäksi kielletyiksi tulee osa ehkäisykeinoista ja monet hedelmöityshoidot, joissa sivutuotteina syntyy muutamasoluisia alkioita, joista osa tuhoutuu tai tuhotaan tarpeettomina. (Markkasen väitteen nro 7 perusteluissa esiintyvä lause "Nykyään joka toinen lapsi kohtaa väkivaltaisen kuoleman äitinsä käden kautta" viittaisi siihen, että hän pitää kyseisiä ehkäisykeinoja murhana. Muuten tuollaiseen lukuun ei voi mitenkään päästä, jos voi sittenkään.)
Harva ihminen myöskään pitää raskauden keskenmenoa silloin, kun kuukautiset ovat myöhässä vasta pari päivää, lapsen kuolemana, vaikka varsinkin toistuessaan varhaisetkin keskenmenot ovat lasta toivovalle toki koettelemus. (Veikkaan, ettei pidä Markkanenkaan.) Jos ajatellaan ihmisten suhtautumista keskenmenoihin, voidaan siinä havaita selvästi, että keskenmeno koetaan sitä raskaampana mitä pitemmälle raskaus on ehtinyt kulua. Lapsen kuoleminen kohtuun viikkoa ennen laskettua aikaa on selvästi isompi suru kuin keskenmeno viikolla 8.
Sekä biologisesti että emotionaalisesti vaikuttaa siis siltä, että kohdussa kehittyvä olento ei muutu ihmiseksi millään yksittäisellä hetkellä, vaan liukuvasti pikkuhiljaa raskauden edetessä. Yhden joko-tai-rajan etsiminen niin, että ennen sitä mikä tahansa on sallittua ja sen jälkeen ei mikään, ei tunnu hedelmälliseltä lähtökohdalta aborttikeskustelulle yleensä. Itse asiassa Markkasen otsikossa on jo perustavaa laatua oleva virhe: ei maailmassa ole "abortin kannattajia". Ihan tasan varmasti joka ikinen vapaan abortin puolestapuhuja on sitä mieltä, että mitä vähemmän niitä tehdään, sen parempi, jos ei mistään muusta syystä niin siksi, että abortti on fyysisestikin ikävä kokemus.
Koko aborttikeskustelussa ei pitäisikään olla kyse puolesta-vastaan-asetelmasta, vaan siitä, millä ehdoin abortin tekeminen on sallittua: kun se (varmasti tai mahdollisesti) vaarantaa äidin hengen, kun sikiö ei ole kuitenkaan elinkelpoinen, kun raskauden alkuna on raiskaus, kun äiti on alaikäinen, kun syntyvä lapsi olisi vammainen, kun odottaja on yksinhuoltaja, kun odottajalla tai puolisolla on jo monta lasta huolehdittavanaan, kun he ovat köyhiä, kun he itse ovat vammaisia, kun nainen niin toivoo, joku muu, mikä? Vai eikö ikinä? Jos abortti on sallittu joissain tapauksissa, mille raskausviikoille asti? Riippuuko aikamäärä abortin tekemisen syistä?
(Sivumennen sanoen, Suomen laki on tässä asiassa myös toisessa kohtaa selvä: hedelmöityshoidoissa syntyneet pakastetut muutamasoluiset alkiot ovat omaisuutta, eivät henkilöitä.)
Joka tapauksessa, Markkasen väitteistä suurin osa on siis muunnelmia siitä, että raskaudenkeskeytys on murha. Seuraavat väitteet perustuvat sille ajatukselle, joten jos ei hyväksy väitteitä 5 ja 12, putoaa niiltäkin pohja:
Väite 1: Abortin puolustaminen sillä, että muuten naiset vahingoittaisivat itseään laittomissa aborteissa, on sama kuin jos puolustaisi kaupan ryöstämisen sallimista sillä perusteella, että murtautumalla lasi-ikkunan läpi murtautuja saattaa satuttaa itsensä.
Väite 2: Jos abortti on naisen yksityisasia, silloin lapsenmurhankin pitäisi olla.
Väite 3: Naisella ei ole oikeutta valita aborttia, koska se on moraaliton, murhaan rinnastettava valinta.
Väite 4: Aborttia ei voi perustella naisen oikeudella omaan ruumiiseensa, koska myös alkiolla on oikeus omaansa siinä missä kenellä tahansa ihmisellä.
Väite 10: Ei ole tunteetonta vastustaa abortteja, koska nehän ovat murhaamista, sen sijaan tunteetonta on tehdä abortti, koska se on murha, ja eikö kukaan ajattele lapsia?
Väite 13: Ei alkion ja ihmisen välille voi tehdä eroa sen mukaan onko alkiolla persoonallisuus tms, koska sitten ajaudutaan kaikenlaisiin ongelmiin esimerkiksi sen kanssa, että onko vaikkapa tajuton aikuinen oikeasti persoonallinen ihminen.
Väite 14: Koska kaikki kuolevat joskus, ei elinkelvottoman sikiön abortoimista voi perustella sillä, että se kuolisi kuitenkin, muutenhan kenet tahansa saisi tappaa koska tahansa. Tässä on myös looginen virhe. Sitä, että kaikki kuolevat joskus ei voi verrata siihen, että joku kuolee varmasti muutaman kuukauden sisällä. Jos haluaa välttämättä argumentoida elinkelvottomien sikiöiden abortointia vastaan murha-perusteella, pitäisi verrata eutanasiaan, ei terveen ihmisen murhaamiseen.
Väite 15: Jos ei itse tekisi aborttia siksi, että se on viattoman lapsen murhaamista, pitäisi sitä vastustaa kaikkien kohdalla, ei vain itse kieltäytyä siitä. Tämä lienee jossain määrin totta. Se lienee myös mitä suurimmassa määrin olkiukko: todennäköisesti suurin osa niistä ihmisistä, jotka arvelevat, että eivät itse tekisi aborttia, ei pidä aborttia lapsenmurhana. Sanon arvelevat, koska aika monen ihmisen mieli muuttuu, kun onkin tosi kyseessä.
Väite 17: Ei aborttia voi perustella sillä, että sikiö ei tunne kipua, silloinhan kenen tahansa voisi tappaa kunhan vaan ensin tainnuttaa ensin! Tässä taas on tainnut käydä niin, että Markkanen on ymmärtänyt väärin. Ei raskaudenkeskeytyksen sallimista perustella sillä, että toimenpide on kivuton, vaan sillä, että alkiota ei katsota ihmiseksi ennen kuin sen hermosto on kehittynyt edes sen verran, että se tuntee kipua.
Väite 18: Jos sikiön saa abortoida koska ei halua kantaa sisällään toista olentoa, niin silloinhan ei tarvitse välittää mistään muistakaan elatusvelvollisuuksistaan ja saa esimerkiksi myös jättää alakouluikäiset lapsensa yksin vanhempien lomamatkan ajaksi tai hukuttaa lapsensa jos kyllästyy niihin.
Väite 19: Jos raiskauksen seurauksena alkaneen raskauden saa keskeyttää, niin silloinhan pitäisi saada tappaa kuka hyvänsä, josta tulee mieleen jokin kamala tapahtuma.
Väite 20: Vaikka itsestä tuntuisikin kamalalta pitää raiskauksesta syntynyt lapsi, raskaudenkeskeytys on silti murha.
Väite 21: Vaikka itsestä tuntuisikin huonolta ratkaisulta saada nyt lapsi, raskaudenkeskeytys on silti murha.
Näiden lisäksi on joitain sekalaisia kommentteja, joista voi sinänsä olla samaa mieltä, mutta joista ei oikein seuraa sitä, että aborttilainsäädäntöä pitäisi tiukentaa:
Väite 6: Sen joka tekee abortin siksi, ettei toivo lasta, pitäisi ennemmin muuttaa omaa asennettaan niin, että haluaisikin lapsen. ja Väite 8: Ei-toivottujen lasten ongelmat eivät johdu siitä, että heitä ei ole toivottu, vaan siitä, että heitä kohdellaan sen mukaisesti. Markkasella tuntuu olevan kaunis oletus, että jos nainen pakotetaan lailla pitämään lapsi, jota ei halua, tämä voisi siinä tilanteessa, jos vaan tarpeeksi haluaa, kiintyä lapseen ja kohdella tätä kunnolla. Se ei pitäne paikkaansa.
Väite 7: Abortin sijaan pitäisi huolehtia ehkäisystä. Tästä ei vallinne mitään erimielisyyttä. Se ei tosin ole millään lailla syy vastustaa aborttioikeutta.
Väite 11: Tottakai voi vastustaa abortteja, vaikka ei henkilökohtaisesti olisi halukas huolehtimaan syntyvistä lapsista!
Väite 22: Kyllä mieskin voi olla jotain mieltä abortista, vaikkei tiedäkään millaista on olla raskaana! Näin on. Empatiakyvyn puutettakaan miessukupuoli ei selitä, vaan mieskin pystyy ihan hyvin eläytymään siihen kuinka kamalaa olisi elää lapsi sisällään tietäen, että mahdollisuutta elävänä syntymiseen ei ole. Sen puutteeseen lienee Markkasenkin kohdalla siis jotkut muut syyt.
Sellaisia kohtia, joissa oikeasti vaikuttaisi olevan kyseessä "kelvoton väite abortin puolesta" jää käteen tasan kaksi:
Väite 9: Kansantaloudellisin perustein ei voi perustella sitä, että tehdään abortteja.
Väite 16: Asian moraalista oikeutusta ei voi perustella sillä, että se on laillista, sillä lakeja voidaan muuttaa.
Kansantaloudellisia perusteita en ole kuullut aborttioikeuden puolesta koskaan esitettävän, ja laillisuudella olen kuullut lähinnä vastustettavan aborttiklinikoiden ja raskaudenkeskeytystä hakevien naisten häiriköintiä enkä niinkään aborttilainsäädännön tiukentamista. Nämäkin ovat siis ehkä jonkinlaisia olkiukkoja, tai ainakin melko marginaalisia yleisesti käydylle keskustelulle.
Ei paljoa jäänyt käteen.
Jos järkevää juttua raskaudenkeskeytyksistä toivoo, Hesarin Sunnuntai-sivujen taannoinen "Jonkun se on tehtävä"[2] on sen sijaan varsin antoisa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti