Tunteet eivät ole syy ajatusten sivuuttamiseen

Yle kirjoittaa ylikomisario Jari Tapolan eroa käsittelevässä uutisessaan ilmeisesti Huvudstadsbladetia mukaillen, että “Helsingin poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö Heikki Kopperoisen mukaan kritiikissä on kyse hiljattain tehdyn, laajamittaisen uudistuksen aiheuttamista negatiivisista tunteista.” Juttu päättyy siihen.

Laajamittainen uudistus on epäilemättä aiheuttanut poliisilaitoksella erilaisia tunteita, sekä positiivisia että negatiivisia. Se ei ole mikään uutinen. Uudistukset herättävät aina tunteita ihmisissä, ihan vain siksi että me olemme ihmisiä.

Heräävät negatiiviset tunteet eivät sinällään tarkoita, että muutoksen kritiikki voidaan sillä sivuuttaa. Kiukku, viha, turhautuminen, ahdistus tai pelko, joita muutoksiin voi liittyä, voi olla aiheellista tai aiheetonta. Siitä, että asiaan liittyy tunteita, ei voida päätellä juuri mitään siitä, onko siitä esitetty kritiikki ja sen perustelut järkeviä vai eivät. 

Tunteet ovat tärkeä asia ihmiselle itselleen, ja hänen on hyvä tarkastella, mistä ne nousevat, ja miettiä rauhassa ovatko ne oikeutettuja vai eivät. Ne eivät kuitenkaan tällaisessa asiassa ole kiinnostava uutinen. Kiinnostavaa ei myöskään ole, mitä apulaispoliisipäällikkö ajattelee jonkun toisen asiaan liittyvistä tunteista. 

Kiinnostavaa olisi ollut, mitä apulaispoliisipäällikkö ajattelee itse kritiikistä. 

Lapset ja itsereflektio

 Psykiatriyhdistyksen tiedotteen mukaan nyt on vietetty lasten mielenterveysviikkoa, jonka teemana on ”Tunne itsesi, kasva omana itsenäsi” ja tarkoituksena "rohkaista lapsia tutkimaan itsetietoisuuden ja itsereflektiokyvyn kasvattamisen tärkeyttä". Tarkoitus on - ilmeisesti niiden lasten kanssa - pohtia esimerkiksi "Mitä elementtejä tarvitaan vankan itsetunnon luomiseksi ja kuinka näiden avaintaitojen kehittäminen varhaisvuosina voi tukea lapsenemotionaalisen ja psykologisen hyvinvointia pitkällä aikavälillä".

Internetistä on erittäin vaikea selvittää, kuka tämän lasten mielenterveysviikon on keksinyt ja ylläolevan tarkoituksen muotoillut. Ehkä on hyvä, että asia ei ole saanut sen enempää huomiota, sillä tarkoitus kuulostaa varsin erikoiselta. Ei minusta lapsen tehtävä ole "tutkia itsereflektiokyvyn tärkeyttä", saati sitä, "kuinka näiden avaintaitojen kehittäminen voi tukea" tulevaa mielenterveyttä. Itse en usko, että lapsille on hyväksi rohkaista heitä pohtimaan liikaa omaa napaansa ja sitä, onko se napa nyt riittävän vahva ja terve tulevaisuuteen. Lapsen ei myöskään kuulu ottaa vastuuta sen navan terveenä pitämisestä, vaan se vastuu kuuluu aikuisille. 

Lapsen tehtäviä ovat esimerkiksi:

• leikkiä, pelata ja muuten viettää aikaa toisten lasten kanssa
• mennä varhaiskasvatukseen ja kouluun kun käsketään
• tehdä siellä niin reippaasti kuin mahdollista annetut tehtävät
• tulla ruokapöytään ja käydä nukkumaan kun silloin aikuinen sanoo, että on sen aika
• tehdä hänelle uskotut kotityöt ja muut askareet niin hyvin kuin pystyy
• olla kiltti pienemmilleen, reilu kaveri ikätovereille ja kohtelias aikuisille
• noudattaa yhteiskunnan lakeja, koulun sääntöjä, jne
• pyytää apua huoliin, murheisiin ja tehtäviin, kun sitä tarvitsee
• olla niin rehellinen kuin mahdollista edellistä tehdessään.

Lapsen oikeus on voida luottaa siihen, että aikuisten käskyt ja kehoitukset, laatimat aikataulut ja edellyttämät tehtävät, sekä lohdutus ja apu, ovat lapsen edun mukaisia, ja että niitä noudattamalla hän kasvaa vahvaksi ja terveeksi. Lapsen (mielen)terveyttä ei tueta keskusteluttamalla lasta (mielen)terveyden tärkeydestä tai vastuuttamalla häntä sen ylläpidosta tai pitkän aikavälin seurauksista. Lapsen kuuluu saada olla lapsi, ei murehtia sitä pysyykö aikuisena terveenä. 

On aikuisten tehtävä huolehtia siitä, että lapsen elämä on terveellistä, sekä fyysisesti että psyykkisesti. Jos ja kun lapsi tiedustelee, miksi hänen pitää mennä ajoissa nukkumaan, syödä myös vihanneksensa, tehdä välillä muutakin kuin pelata tietokonepeliä tai selailla kännykkää, käydä tunnustamassa tötöilynsä siellä missä tuli tötöiltyä, jne, voi siihen aikuinen toki vastata, että koska haluan sinun kasvavan vahvaksi ja terveeksi ja kunnolliseksi ihmiseksi. Itsereflektiota lapsi oppii nimittäin arjessa, keskustelemalla itsestään, elämästään ja tekemisistään aikuisten kanssa. 

Pidän todennäköisenä, että liiallisella lasten ohjaamisella jo alkuopetuksesta saakka analysoimaan ja tarkkailemaan itseään on osaltaan aiheutettu nykyinen ahdistuneiden lasten ja nuorten tulva. Lasten pitäisi saada olla lapsia, joista aikuiset ottavat vastuun, ei miettiä joka välissä vahvuuksiaan ja vaikeuksiaan ja niiden vaikutusta koko heidän tulevaisuuteensa.