Sivut

17.10.2017

Lukevatko suomalaisvanhemmat lapsilleen?

EDIT 27.11.2017: Lukukeskus on sivuillaan julkaissut korjauksen asiaan, sisältö oleellisesti sama kuin alla. 

YLEn otsikko kirkuu, että suomalaisvanhemmat eivät lue tarpeeksi lapsilleen, ja että vain 25 prosenttia vanhemmista lukee lapsilleen säännöllisesti.

Alkuperäisessä julkaisussa (Kupari et al: Enemmän iloa oppimiseen, Jyväskylän yliopisto, 2012, s. 81) on tarkasteltava asia määritelty näin:
"Lasten varhaisten lukemiseen liittyvien kokemusten kartoittamiseksi PIRLS-tutkimuksessa on kysytty vanhemmilta, kuinka usein ennen koulunaloitusikää lapsen kanssa luettiin kirjoja, kerrottiin tarinoita, laulettiin lauluja, leikittiin kirjainleluilla, keskusteltiin asioista, joita oli tehty, ja siitä, mitä oli luettu, pelattiin sanapelejä, kirjoitettiin kirjaimia tai sanoja sekä luettiin ääneen kylttejä ja etikettejä. PIRLS-tutkimukseen osallistuneet oppilaat pisteytettiin ja jaettiin kolmeen ryhmään vanhempien vastausten perusteella. Ne oppilaat, joiden vanhemmat harrastivat lastensa kanssa lukemiseen ja kielelliseen kehitykseen liittyvistä toiminnoista vähintään viittä toimintaa usein ja muita toimintoja joskus, sijoittuivat ryhmään usein varhaisia kokemuksia."
Tämä määritelmä on minusta aika eri asia kuin "lukee lapsilleen säännöllisesti", mutta se se neljäsosa nyt kuitenkin on (sama, s.81, s. 88). Julkaisussa myös todetaan, että itse asiassa hyvän lukutaidon maissa (joihin Suomikin kuuluu), "usein lukeminen" on tällä tavalla määritellen tyypillisesti harvinaisempaa kuin muualla, vaikka ne lapset, jotka määritelmän saavuttavatkin yleensä ovat maiden sisällä parempia lukijoita kuin ne jotka eivät. Siksi myöskin korrelaation vetäminen lukutaidon ongelmiin ei ole kovinkaan varmalla pohjalla.

Jos tarkastellaan varsinaisesti lapsille lukemista, niin yllä siteerattu julkaisukin toteaa, että se, että lapsille ei lainkaan luettaisi ennen kouluikää, on itse asiassa erittäin harvinaista. Myös Lasten mediabarometrissa vuodelta 2013 asia näyttäytyy melko toisenlaisena:
"Lähes kaikki lapset lukivat kirjoja, sarjakuvia tai lehtiä, tai niitä luettiin heille ääneen. Kymmenelle prosentille alle yksivuotiaista lapsista luettiin harvemmin kuin viikoittain, mutta vähintään yksivuotiaista luki tai kuunteli lukemista päivittäin tai lähes joka päivä yli 90 prosenttia ja viikoittain 98 prosenttia. Viikoittain lukemisen kanssa olivat tekemisissä käytännössä kaikki yli puolivuotiaat suomalaislapset, ja huomattava osa jopa tätä nuoremmistakin lapsista." "Ainakin kerran päivässä ääneen luettiin noin puolelle 0–6-vuotiaista ja kolmannekselle 7–8-vuotiaista, ja lähes päivittäin luettiin noin 80 prosentille alle kouluikäisistä ja kahdelle kolmannekselle yli 7-vuotiaista lapsista."
Eikö niinkin tärkeä asia kuin lukutaito ja tarinoiden jakaminen ansaitsisi asiallista, liioittelematonta tiedottamista ja vanhempien turhasta lyttäämisestä pidättäytymistä?

PS. Pidätkö kirjoituksistani? Haluaisitko nähdä niitä useammin? Liity tilaajaksi Patreonissa!
Haastattelu- ja esitelmäpyynnöt osoitteella jaana.wessman@iki.fi.

3 kommenttia:

  1. Hanna Mari17/10/17 21:41

    Päädyin tänne Twitterin linkin kautta ja lukiessani tuli mieleeni, osaisitko sinä vastata seuraavaan kysymykseen:

    Olen törmännyt useita kertoja väitteeseen, että 3-vuotiaiden puhumattomuus on lisääntynyt, ja taustalla on vanhempien ruutuaika. Eli ei kommunikoida lasten kanssa tai lueta vaan vanhemmat tuijottavat ruutujaan. Väite on tullut vastaan mm. lehtiartikkeleissa, mutta myös päiväkodin vanhempainillassa erityislastentarhanopettajalta. Maallikon korvaan väite kuulostaa uskomattomalta. Että tosiaan olisi merkittävä määrä tällaisia puhumattomia lapsia juuri tällaisella taustasyyllä. Onko asiasta julkaistu tutkimus (tai "tutkimus"), joka olisi uutisoitu jossakin alan lehdessä tai käyttääkö joku kouluttaja /koulutusmateriaali tällaista esimerkkiä? Vai onko tämä suusta suuhun kulkeva "totuus", jolle ei ole näyttöä?

    Selasin blogiasi hieman myös taaksepäin, mutta en ainakaan äkkiseltään huomannut että olisit asiaa käsitellyt. Ja ei ole tarkoitus tulla tilaamaan vaivalloista blogipostausta, arvelin vain, että sinulla voisi olla asiantuntemusta vastata tähän minua askarruttaneeseen väitteeseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi ja hyvä kysymys. Yritin tätä aikanani jäljitellä kun se pulpahti julkisuuteen ja silloin en löytänyt ihmeellisempää kuin erään puheterapeutin kliinisen vaikutelman.

      Sellainen tutkimustulos toki on, että lapset oppivat hitaammin puhumaan, jos he kuulevat vain vähän elävää puhetta tai sitä ei kohdisteta suoraan heille. Ruutuaikatutkimuksissa tämä näkyy niin (tästä olen kai blogannutkin), että kaikkein eniten telkkarin ja tabletin edessä istuvat ovat puheenkehitykseltään jäljessä, mutta vanhempien ruutuaikaa tarkastelevaa suoraan tutkimusta en ole nähnyt.

      Poista
  2. Hanna Mari18/10/17 18:08

    Kiitos vastauksesta. Sylttytehdas on siis edelleen löytämättä :)

    VastaaPoista